Siirry pääsisältöön

101-kirjaa- Vuosi 1951


Yrjö Kokko

Sudenhampainen kaulanauha 

Yrjö Kokon kirjaa Sudenhampainen kaulanauha voidaan luokitella seikkailukirjaksi. En ole aikuisena niitä enää juurikana lukenut, joten oli mukavaa kokeilla millainen lukukokemus tällainen olisi nyt vanhemmalla iällä. Huomasin innostuvani kirjasta kuin pikkutyttö, koska ne jossain määrin toivat mieleen lapsuuden kesät mökillä ja kotona kaikkine majanrakenteluineen.

Jouko ei oikein viihdy koulussa ja hänen isänsä päättää lähteä poikansa kanssa Lappiin viettämään aikaa kesän ajaksi.  He asettuvat asumaan pieneen mökkiin ja kalastelevat ja tutustuvat ympäristöönsä. He tutustuvat myös lappilaisiin ja saavat heiltä monia hyvä käytännön vinkkejä.  Kirja sisälsi kuvia myös lukijalle  miten esimerkiksi puut kannattaa asetella, että nuotio syttyy. Näiden vuoksi kirjasta tuli välillä vähän opettavainen fiilis, mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla.  Kirjaa mahtuu myös jännitystä, koska Joukon ja hänen isänsä suuri haave olisi kaataa karhu. Lapin erämaassa liikkuu myös rosvo, jonka kiinnisaamisessa Jouko toivoo pystyvänsä auttamaan paikallista poliisia.

Luonto myös opettaa Joukoa. Hän oppii esimerkiksi tunnistamaan erilaisia lintuja luonnossa. Hän myös oppii matematiikkaa käytännön pulmien avulla. Jollain tavalla kirja sanoma lienee oli, että käytäntö ja luonnossa liikkuminen opettaa ihmistä aivan eri tavalla kuin koulun penkillä istuminen tai kaupungissa asuminen. Kuitenkaan kirjan sanoma ei ollut, ettei koulua kannata käydä. Isän ja pojan yhteinen lapin retki viivähtää pidemmäksi, mutta lopulta Jouko palaa kouluun ja menestyy opinnoissaan.

Kirja tuo esiin ihmisen luontosuhdetta ja kaipuuta siihen, että lapsi itsenäiseksi ajattelevaksi ihmiseksi. Joukon isä toteaakin, ettei toivo Joukosta kasvavan massaan hukkuvaa kaupunkilaisihmistä. Kirja kuvastaa ehkä ajan henkeä.  Sodan loppuminen on kirjan kirjoittamisen aikaa myös hyvin tuore asia. Joukon isä muisteleekin usein sota-aikaa ja lapin polttaminen on usein esillä kirjassa.

Kirja kerronta ihanan rauhallinen ja myös omalla tavallaan viaton. Mietin millaisen vastaanoton kirja saisi nyt. Monet kirjan teemat ovat varmasti ajankohtaisia nykyäänkin. Moni kaupunkilainen kaipaa luonnon rauhaan ja monet käytännön taidot ruostuvat kaupungissa asuessa. Metsästys ja suhde ruokaa on myös erilainen, koska sitä ei tarvitse metsästää tai hankkia itse.  Suhde eläimiin on myös erilainen. Lappilaiset elävät hyvin tiiviissä yhdessä porojen kanssa ja ne tuovat perheille elannon ja ruuan. Sympaattista oli myös Joukon lemmikkihanhi, jollaista ei taida monella kaupunkilaislapsella olla.

Pidin kirjasta paljon ja välillä tuntui että toivoin että Joukon ja hänen isänsä yhteinen seikkailu ei pääty koskaan. Kirja kuvastanee paljon omaa aikaansa, mutta sopii myös nykylukijalle. Ainakin itselle tämä oli eräänlainen paluu lapsuuteen ja menneeseen aikaan. 






Kommentit

Margit sanoi…
Olen lukenut Sudenhampaisen kaulanauhan lapsena, enkä tietenkään muista siitä paljonkaan. Jonkin verran siinä oli jännitystä, ainakin lapsesta. Kokon kirjoista suuremman vaikutuksen teki Alli, jäänreunan lintu, joka ei ole romaani.
Tämä oli meillä lukupiirikirjana viime keväänä ja suorastaan rakastuin kirjaan. Se ihastutti vilpittömyydellään ja maailmankuvallaan. Lappalaisten poronhoito ja Lapin villi ja armoton luonto on kuvattu lumoavasti. Joukon ja isän suhde on myös lämpimästi kuvattu. Opettavaisuus oli hyvin partiohenkistä, mutta sekin jotenkin kai kuului tuohon aikaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur