Yrjö Kokko
Sudenhampainen
kaulanauha
Yrjö Kokon
kirjaa Sudenhampainen kaulanauha voidaan luokitella seikkailukirjaksi. En ole
aikuisena niitä enää juurikana lukenut, joten oli mukavaa kokeilla millainen
lukukokemus tällainen olisi nyt vanhemmalla iällä. Huomasin innostuvani
kirjasta kuin pikkutyttö, koska ne jossain määrin toivat mieleen lapsuuden
kesät mökillä ja kotona kaikkine majanrakenteluineen.
Jouko ei oikein
viihdy koulussa ja hänen isänsä päättää lähteä poikansa kanssa Lappiin
viettämään aikaa kesän ajaksi. He
asettuvat asumaan pieneen mökkiin ja kalastelevat ja tutustuvat ympäristöönsä.
He tutustuvat myös lappilaisiin ja saavat heiltä monia hyvä käytännön vinkkejä.
Kirja sisälsi kuvia myös lukijalle miten esimerkiksi puut kannattaa asetella,
että nuotio syttyy. Näiden vuoksi kirjasta tuli välillä vähän opettavainen
fiilis, mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla. Kirjaa mahtuu myös jännitystä, koska Joukon ja
hänen isänsä suuri haave olisi kaataa karhu. Lapin erämaassa liikkuu myös
rosvo, jonka kiinnisaamisessa Jouko toivoo pystyvänsä auttamaan paikallista
poliisia.
Luonto myös
opettaa Joukoa. Hän oppii esimerkiksi tunnistamaan erilaisia lintuja luonnossa.
Hän myös oppii matematiikkaa käytännön pulmien avulla. Jollain tavalla kirja
sanoma lienee oli, että käytäntö ja luonnossa liikkuminen opettaa ihmistä aivan
eri tavalla kuin koulun penkillä istuminen tai kaupungissa asuminen. Kuitenkaan
kirjan sanoma ei ollut, ettei koulua kannata käydä. Isän ja pojan yhteinen
lapin retki viivähtää pidemmäksi, mutta lopulta Jouko palaa kouluun ja menestyy
opinnoissaan.
Kirja tuo esiin
ihmisen luontosuhdetta ja kaipuuta siihen, että lapsi itsenäiseksi
ajattelevaksi ihmiseksi. Joukon isä toteaakin, ettei toivo Joukosta kasvavan
massaan hukkuvaa kaupunkilaisihmistä. Kirja kuvastaa ehkä ajan henkeä. Sodan loppuminen on kirjan kirjoittamisen
aikaa myös hyvin tuore asia. Joukon isä muisteleekin usein sota-aikaa ja lapin
polttaminen on usein esillä kirjassa.
Kirja kerronta
ihanan rauhallinen ja myös omalla tavallaan viaton. Mietin millaisen
vastaanoton kirja saisi nyt. Monet kirjan teemat ovat varmasti ajankohtaisia
nykyäänkin. Moni kaupunkilainen kaipaa luonnon rauhaan ja monet käytännön
taidot ruostuvat kaupungissa asuessa. Metsästys ja suhde ruokaa on myös
erilainen, koska sitä ei tarvitse metsästää tai hankkia itse. Suhde eläimiin on myös erilainen. Lappilaiset
elävät hyvin tiiviissä yhdessä porojen kanssa ja ne tuovat perheille elannon ja
ruuan. Sympaattista oli myös Joukon lemmikkihanhi, jollaista ei taida monella
kaupunkilaislapsella olla.
Pidin kirjasta paljon ja välillä tuntui että toivoin että Joukon ja hänen isänsä yhteinen seikkailu ei pääty koskaan. Kirja kuvastanee paljon omaa aikaansa, mutta sopii myös nykylukijalle. Ainakin itselle tämä oli eräänlainen paluu lapsuuteen ja menneeseen aikaan.
Kommentit