torstai 24. elokuuta 2017

101-kirjaa- Vuosi 1951

Yle kirjojen Suomi- 101 kirjaa- vuosi 1951


Yrjö Kokko
Sudenhampainen kaulanauha 

Yrjö Kokon kirjaa Sudenhampainen kaulanauha voidaan luokitella seikkailukirjaksi. En ole aikuisena niitä enää juurikana lukenut, joten oli mukavaa kokeilla millainen lukukokemus tällainen olisi nyt vanhemmalla iällä. Huomasin innostuvani kirjasta kuin pikkutyttö, koska ne jossain määrin toivat mieleen lapsuuden kesät mökillä ja kotona kaikkine majanrakenteluineen.

Jouko ei oikein viihdy koulussa ja hänen isänsä päättää lähteä poikansa kanssa Lappiin viettämään aikaa kesän ajaksi.  He asettuvat asumaan pieneen mökkiin ja kalastelevat ja tutustuvat ympäristöönsä. He tutustuvat myös lappilaisiin ja saavat heiltä monia hyvä käytännön vinkkejä.  Kirja sisälsi kuvia myös lukijalle  miten esimerkiksi puut kannattaa asetella, että nuotio syttyy. Näiden vuoksi kirjasta tuli välillä vähän opettavainen fiilis, mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla.  Kirjaa mahtuu myös jännitystä, koska Joukon ja hänen isänsä suuri haave olisi kaataa karhu. Lapin erämaassa liikkuu myös rosvo, jonka kiinnisaamisessa Jouko toivoo pystyvänsä auttamaan paikallista poliisia.

Luonto myös opettaa Joukoa. Hän oppii esimerkiksi tunnistamaan erilaisia lintuja luonnossa. Hän myös oppii matematiikkaa käytännön pulmien avulla. Jollain tavalla kirja sanoma lienee oli, että käytäntö ja luonnossa liikkuminen opettaa ihmistä aivan eri tavalla kuin koulun penkillä istuminen tai kaupungissa asuminen. Kuitenkaan kirjan sanoma ei ollut, ettei koulua kannata käydä. Isän ja pojan yhteinen lapin retki viivähtää pidemmäksi, mutta lopulta Jouko palaa kouluun ja menestyy opinnoissaan.

Kirja tuo esiin ihmisen luontosuhdetta ja kaipuuta siihen, että lapsi itsenäiseksi ajattelevaksi ihmiseksi. Joukon isä toteaakin, ettei toivo Joukosta kasvavan massaan hukkuvaa kaupunkilaisihmistä. Kirja kuvastaa ehkä ajan henkeä.  Sodan loppuminen on kirjan kirjoittamisen aikaa myös hyvin tuore asia. Joukon isä muisteleekin usein sota-aikaa ja lapin polttaminen on usein esillä kirjassa.

Kirja kerronta ihanan rauhallinen ja myös omalla tavallaan viaton. Mietin millaisen vastaanoton kirja saisi nyt. Monet kirjan teemat ovat varmasti ajankohtaisia nykyäänkin. Moni kaupunkilainen kaipaa luonnon rauhaan ja monet käytännön taidot ruostuvat kaupungissa asuessa. Metsästys ja suhde ruokaa on myös erilainen, koska sitä ei tarvitse metsästää tai hankkia itse.  Suhde eläimiin on myös erilainen. Lappilaiset elävät hyvin tiiviissä yhdessä porojen kanssa ja ne tuovat perheille elannon ja ruuan. Sympaattista oli myös Joukon lemmikkihanhi, jollaista ei taida monella kaupunkilaislapsella olla.

Pidin kirjasta paljon ja välillä tuntui että toivoin että Joukon ja hänen isänsä yhteinen seikkailu ei pääty koskaan. Kirja kuvastanee paljon omaa aikaansa, mutta sopii myös nykylukijalle. Ainakin itselle tämä oli eräänlainen paluu lapsuuteen ja menneeseen aikaan. 





2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Sudenhampaisen kaulanauhan lapsena, enkä tietenkään muista siitä paljonkaan. Jonkin verran siinä oli jännitystä, ainakin lapsesta. Kokon kirjoista suuremman vaikutuksen teki Alli, jäänreunan lintu, joka ei ole romaani.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli meillä lukupiirikirjana viime keväänä ja suorastaan rakastuin kirjaan. Se ihastutti vilpittömyydellään ja maailmankuvallaan. Lappalaisten poronhoito ja Lapin villi ja armoton luonto on kuvattu lumoavasti. Joukon ja isän suhde on myös lämpimästi kuvattu. Opettavaisuus oli hyvin partiohenkistä, mutta sekin jotenkin kai kuului tuohon aikaan.

    VastaaPoista