keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jeppis 2

Tommi Liimatta
Jeppis 2 (2016)
Arvostelukappale

Olin aika fiiliksissä itsekin, kun aloitin Tommi Liimatan Jeppis kakkosen lukemisen. Olin tykännyt aikaisemmasta osasta paljon, koska se toi monessa määrin myös oman lapsuuden mieleen. Jeppis ykkkönen ja kakkonen siis kuvaavat Tommin elämää lapsuudesta teini-ikään. Tässä kakkososassa Tommi on 11-14-vuotias eli alkaa pikkuhiljaa jättää lapsuutta taakseen.

Edelleen mukana ovat samat kaverit ja samat pihaleikit ja niiden viehätys ei tunnu laantuvan, vaikka ikää tulee lisää. Toisaalta Tommia jo hieman nolottaa ostaa legoja. Edelleen Kiss on kova juttu ja Tommi myös kasailee omia bändejä ja tekee omaa musiikkiaan. Valitettavasti bändit eivät ole kovin pitkäikäisiä. Musiikkia saadaan kuitenkin myös nauhalle ja kavereille ja tytöille kuunneltavaksi. Piirtäminen on Tommille mieluista ja koulun pihalla hänelle sataa myös tähän liittyviä työtarjouksia multa lapsilta.

Välillä kirjaa lukiessa sai hymähdellä huvittuneesti. Tommi oli käynyt vanhempien kanssa Ibizan lomamatkalla ja sen jälkeen mietitään tätä;

RIP Girls, mutta Fireballsin oli saatava kakkosalbumi valmiiksi. Olin haaveillut Ibiza-vaikutteista, mutta mitä ne sellaiset edes olivat???

Tommi siirtyy myös yläasteelle. Muistan itsekin kuinka pelottavaa se oli, koska mietti kuinka isommat oppilaat mahdollisesti kiusaavat ensimmäisinä päivinä. Eikä ne liikuntatunnit aina niin kivoja olleet. Toisaalta Tommin tulevaisuutta varjostaa lähestyvä muutto Rovaniemelle seiskaluokan jälkeen. Vanhat kaverit ovat kohta enää muistoja vain.

Vaikka kirja kuvaa Tommin kasvamista kohti aikuisuutta, pääpaino on kuitenkin musiikkiharrastuksen kehittymisen kuvaamisessa. Vaikka bändijutut ovat olleet tuohon aikaa vielä leikkiä, niillä on luultavasti ollut suuri vaikutus tulevaisuuteen. Itse en ole musiikin asiantuntija ja en fanittanut Tommin ihailemia bändejä. Siksi varmaan osa kirjan ”sanomasta” meni minulta ohi. Osa jutuista oli myös sellaisia, jotka kuuluvat poikien lapsuuteen ja nuoruuteen, joten niihinkään en pystynyt samaistumaan. Siksi tämä kakkososa ei ehkä uponnut niin hyvin kuin ensimmäinen. Voisin kuvitella, että miehille ja musiikin harrastajille tämä kirja voisi olla timanttia.

Joka tapauksessa toivon, että Liimatta jatkaa sarjaansa ja kertoo myös Rovaniemen vuosistaan. Jotain suppeita päiväkirjamerkintöjä näistä vuosista löytyy toki Absoluuttisen nollapisteen kotisivuilta. Alkua pidemmälle en niissä ole vielä itse ehtinyt.




maanantai 22. elokuuta 2016

Zoo city



Lauren Beukes
Zoo city-eläinten valtakunta (2010)
(Arvostelukappale)

Lauren Beukes oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija ja Zoo city ei kuvauksen mukaan vaikuttanut olevan juuri sitä kirjallisuutta, jota tyypillisesti luen. Olen kuitenkin kiinnostunut kokeilemaan aina uutta ja kirja vaikutti hyvällä tavalla erikoiselle, joten päätin ottaa sen lukemistooni.

Lyhyesti kirjan voi sanoa kertovan Zinzissä, jolla on elämä mennyt hieman pieleen. Hänet on tuomittu veljensä tappamisesta ja hän on kärsinyt päihdeongelmista. Zoo cityssä jokainen rikollinen saa kannettavakseen eläimen, johon kantajalla on jonkinmoinen side. Zinzin eläin on laiskiainen, jota hän kantaa ympäriinsä selässään. Zinzilla on myös maaginen kyky löytää tavaroita ihmisiä ja tällä tavalla hän on elättänyt itsensä.  Tällä kertaa hänelle annetaan tehtävä, joka sijoittuu musiikkimaailmaan. Teinitähtönen on kadoksissa ja Zinzin tehtävä on löytää hänet kykyjensä avulla. Keikasta maksetaan hyvin ja tämän avulla olisi ehkä mahdollista vaihtaa maisemaa. Vai onko teinin jahtaaminen kenties kuitenkin vaarallisempaa kuin kukaan osaa edes kuvitella.

Itse lukukokemus oli alusta saakka takkuinen. Aloitin Zoo cityn lukemisen jo monta viikkoa sitten ja välillä oli pitkiä taukoja, jolloin en ottanut kirjaa käteeni päiväkausiin. Ei siksi, että kirja olisi ollut huono vaan, se että siinä tapahtui jotenkin uuvuttavan paljon koko ajan. Välillä tuntui, että olin kokonaan hukannut koko tarinan juonen, joka johtui varmaan siitä, että lukeminen oli niin pätkittäistä. Omalla kohdallani Zoo city vaati minulta paljon keskittymistä juuri ehkä erikoisuutensa vuoksi. Joka tapauksessa valitettavasti ihan jokaisena päivänä minulla ei ollut antaa kirjalle sen vaativaa huomiota.

Itse kirja oli mielenkiintoinen, mutta kuten jo sanoin erikoinen. Ehkä eniten kiinnitin huomiota kirjan kerrontaa ja maailmaan, joka oli jotenkin rosoinen. Tarina ja sen maailma ei ainakaan ollut kaunis vaan pikemminkin raaka ja synkkä.  Vaikka kirja omalla tavallaan uuvutti minut, niin ei kuitenkaan missään nimessä halunnut jättää sitä kesken. Halusin kuitenkin tietää tarinan päätöksen.

Tämä kirja ei taatusti kiinnosta kaikkia ja en ole varma sopiko se minullekaan. Mikäli haluaa kokea jotain uutta ja erilaista, niin suosittelen kuitenkin tutustumaan. Kenties tämän kirjan avulla voi löytää jonkinlaisen uudenlaisen lukukokemuksen.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Romaani Paavo Nurmesta



Karo Hämäläinen
Yksin (2015)

Tämä kirja on saanut paljon hehkutusta ja on ollut esillä mm. monessa blogissa. Urheilulajeista juoksu on lähimpänä omaa sydäntä, joten on mielenkiintoista lukea miehestä, joka oikeasti osasi tämän lajin. Onhan Paavo Nurmi yksi menestyneimpiä suomalaisia urheilijoita.

Tarina alkaa Paavon lapsuudesta ja päättyy hänen kuolemaansa. Kirjassa käydään läpi Paavon harjoittelua ja kilpailuja ja sivutaan myös hänen yksityiselämäänsä. Tarina on fiktiivinen, vaikka taustalla on toki todelliset tapahtumat. Paavo on ollut eläessään tinkimätön harjoittelussaan ja halunnut tehdä asiat omalla tavallaan. Tämä tinkimättömyys näkyi myös hänen siirryttyä uransa jälkeen liike-elämään. 


Minua häiritsi kirjassa jo ehkä liiallinenkin korostus, miten hankala persoona Paavo oli. Paavo toki kuvataan yleisesti juroksi persoonaksi, joka ei turhia jutellut. Kuitenkin tuli mieleen, että hänessäkin on varmasti ollut monia puolia eri ihmisten seurassa ja ehkä tämä kuvaus oli liian yksipuolinen. Toki kirjassa yritetään vastapuoleksi tuoda myös hieman haavoittuvampaa Paavoa esimerkiksi hänen nuoruuden rakkauden muodossa. Sitä en tiedä, onko tässä faktaa taustalla.

Muutoin kirja oli miellyttävä lukea ja tykkäsin kirjailijan suoraviivaisesta kirjoitustyylistä. Varmasti mielenkiintoinen kirja myös sellaiselle, jota urheilu ei hirveästi edes kiinnostaisi. Ainakin saa vertailukohtaa siihen millaista urheilu oli ennen ja mitä se on nyt.