lauantai 24. marraskuuta 2018

Blogi jää tauolle

Blogini jää tauolle. Jatkan edelleen Instagramin päivittämistä ja kirjoittelen sinne lyhyesti kirjojen herättämiä ajatuksia. Instagramista minut löytää myös nimellä lukuneuvos. Seuratkaahan myös kirjabloggareiden omaa YouTube kanavaa Kirjakulttia.





maanantai 19. marraskuuta 2018

Perikato

Ilkka Remes
Perikato (2018)
Arvostelukappale

Ilkka Remes on kirjailija, jonka kirjoja olen lukenut teini-ikäisestä saakka. Remes on hyvin tuottelias kirjailija ja samalla myös salaperäinen. Hän ei kirjoita omalla nimellään tai viihdy julkisuudessa. Sinänsä mukavaa, että ilman jatkuvaa julkista edustamista on myös mahdollista menestyä kirjamarkkinoilla. Luulen että Remeksen kirjat ja hänen niiden eteen tekemä kova taustatyö puhuvat puolestaan.

Remes on taitava kirjoittaja, mutta kaikki hänen kirjansa eivät ole innostaneet minua samalla tavalla. Remeksen Jäätyvä helvetti oli aiheensa puolesta mielenkiintoinen ja luin kirjan ahmimalla. Valitettavasti Perikato ei kuitenkaan pysty samaan koukuttavuuteen. Myös tässä kirjassa on Remekselle tyypillistä kansainvälisen tason draamaa ja päähenkilöt eivät ole timppa tavallisia, jotka vaan nyt sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Kirjan yksi päähenkilöistä on Robert, jolla on vuosien CIA-kokemus ja myös hänen perheeellään on ollut muu kuin tavallinen päivätyö. Yksi kirjan teemoista onkin Robert ja hänen perheensä salaisuudet, jotka paljastuvat pikkuhiljaa.

Kirjassa käsiteltiin myös maahanmuuttoa ja sen aiheuttamaa vastakkainasettelua. Ehkä kirjan paras anti oli tämän aiheen käsittely. Asiaa käsiteltiin mielestäni monesta eri näkökulmasta ja kohtuullisen neutraaliin sävyyn.  Kirja ei anna asiaan mitään vastauksia, mutta antaa tietysti miettimisen aiheita. Remes käsittelee monesti kirjoisssan ajankohtaisia tai muuten arkoja aiheita fiktiivisen tarina keinoin ja monesti tämä on myös hyvä lähestymistapa omien ajatusten kokoamiseen.

Päällimmäinen tuntemukseni kirjasta oli kuitenkin se, että yhteen kirjaan oli mahdutettu liikaa henkilöitä ja asioita. Ne tekivät aika ajoin lukemisesta raskasta ja välillä sain ihan tosissani miettiä miten henkilö tai tapahtumat liittyvät toisiinsa. Remeksen kirjat harvoin päästävät lukijaansa helpolla, mutta liika on aina liikaa.

Oma mielipiteeni kirjasta muodostui ehkä eniten kirjan aiheen perusteella, joka ei ollut itselle se kaikista mielenkiintoisin. Kirjojen aihepiiri on se, joka laittaa minulla Remeksen kirjat paremmuusjärjestykseen. Jos Remeksen kirjat ovat tuttuja ja aihe kiinnostaa,tätä ei kuitenkaan kannata jättää välistä.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kirjamessut 2018 Helsingissä

Kirjamessuilla ensimmäistä kertaa

Olin Helsingin kirjamessuilla elämäni ensimmäistä kertaa. Monena vuotena minun on ollut tarkoitus osallistua, mutta aina on tullut jotain esteitä tai menoja samaan aikaan. Nyt sitten vuonna 2018 hetkeni koitti :) Tälläkään kertaa en päässyt kuin lauantaina messuille, mutta aloittelijalle sekin oli jo paljon. Viikonlopusta tuli muutenkin pitkä, koska lähdin perjantaina junalla töiden jälkeen ja palasin jo sunnuntaina. Matkustan itse Pohjois-Pohjanmaalta saakka eli matka on kohtuu pitkä.

Kirjamessujen lavat oli nimetty Helsingin kaupunginosien mukaan. Vietin ehkä eniten aikaa Punavuori lavan luona kuunnellen dekkareihin liittyviä keskusteluita ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Mukavaa oli myös nähdä Antti Tuisku ja kuunnella hänen ajatuksiaan elämästään, urastaan ja uudesta kirjastaan. En ole vielä Antin kirjaa  lukenut, mutta aikomukseni on se jossain vaiheessa lukea. En ole mikään Antin musiikin ykkösfani, mutta hänen uraansa on sinällään ollut mukava seurata. Yllättäen ehkä mielenkiintoisimman keskustelun tarjosi Petteri Järvinen, jonka esiintymistä menin hetken mielijohteesta katsomaan. Petterin kirjoista olen lukenut hänen Jippii-mobiili- ja verkkoportaalia käsittelevän kirjansa, mutta kiinnostus heräsi myös hänen uutta kirjaansa kohtaan. Kyberuhkia ja somesotaa vaikutti sen verran mielenkiintoiselle,että päätin jopa ostaa kirjan.
Olen Petterin kirjaa nyt vähän matkaa lukenut ja siinä on ollut ihan kiinnostavia havaintoja ympäröivästä maailmasta. Toinen kirjalöytö oli Riku Korhosen kirja Emme enää usko pahaan. Kirja on ollut mielenkiinnon kohteena jo pitkään ja nyt sitten sain sen viimein hankittua. Näiden lisäksi ostin yhden lahjakirjan. Monia mielenkiintoisia kirjoja jäi hyllyyn, mutta en halua ostaa enempää kirjoja kun jaksan kantaa kotiin :)

Yleisesti ottaen tunnelma messuilla oli hyvä, vaikka ihmisiä oli liikkeellä tungokseen asti. Ilmeisesti messuilla oli ollut kävijäennätys tänä vuonna. Suosittelen kuitenkin varaamaan messuille useamman päivän, koska yhdessä päivässä niistä ei saa kaikkea irti. Minusta olisi esimerkiksi ollut mukava osallistua johonkin lukupiiriin, mutta aikaa ei vaan sille jäänyt. Olen kuitenkin tyytyväinen, että vihdoin viimein pääsin edes paikalle !

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Siilon saaga

Hugh Howey
Siilo,Siirros ja Kohtalo (Siilon saaga)
Spoilerivaroitus

En ole kovin paljon lukenut dystopia aiheisia kirjoja. En tiedä miksi, koska aihe sinällään on kiinnostava. Siilon saagakin tuli luettavaksi minulle oikeastaan sattumalta. Katselin kirjastossa palautettuja kirjoja ja tämä saagan ensimmäinen osa Siilo osui sattumalta silmiini. Siilo osottautui sen verran kiinnostavaksi, että myös loput kirjoista oli pakko lukea.

Saagan ensimmäisessä osassa kuvaillaan siilon elämää. Ihmiset elävät siilossa maan alla, koska ulkoilma on myrkyllistä. Siilon eri tasoissa on erilaisia toimintoja, kuten kasvien kasvatusta, sairaanhoitoa ja hallintoa ja jokainen ihminen toteuttaa omaa tehtäväänsä. Siilon eri tasoille kuljetaan portaita pitkin ja monet ihmiset elättävät itseään kantajina toimittamalla tavaraa eri tasoille. Ulkomaailmaa tarkkaillaan linssin läpi ja välillä linssi täytyy puhdistaa ulkoa käsin. Pelottavaan puhdistustoimenpiteeseen ei kukaan halua, koska kukaan ei palaa siltä reissulta. Ilma on myrkyllistä ja se tappaa suojapuvusta huolimatta. Siksi lähtökohtaisesti vain tuomitut rikolliset joutuvat puhdistustuomiolle.

Tarina saa alkunsa siitä, kun siilon Sheriffi Holston antautuu puhdistustuomiolle vapaaehtoisesti ja hänen tilalleen tulee valita seuraaja. Koneosaston Juliette vaikuttaa sopivalle ja hänet valitaankin tehtävään. Juliette kuitenkin esittää vääriä kysymyksiä ja myös hän joutuu puhdistustuomiolle. Ystäviensä avulla Juliette saa lisäaikaa ulkomaailmassa ja tekee vaeltaessaan hätkähdyttävän löydön. Hänen kotisiilonsa ei olekaan ainoa siilo maailmassa vaan niitä on enemmän. Juliette onnistuu pääsemään sisälle naapurisiiloon, mutta huomaa että siilossa on tapahtunut jotain pahaa. Melkein kaikki siilon asukkaat ovat kuolleet ja siilo on tuhottu. Yksi eloonjääneistä on mies nimeltä Solo ja hänkin vaikuttaa puolijärkiseltä elettyään yksin vuosikausia autiossa siilossa.

Toinen osa Siirros kuvailee sitä miten kaikki on saanut alkunsa. Donald Keene saa tehtäväkseen suunnitella salaperäinen rakennelman maan alle. Donald ei täysin ymmärrä mihin tarkoitukseen siilo rakennetaan ja monet rakennusratkaisut vaikuttavat hänestä järjettömiltä. Totuus kuitenkin selviää, kun maailmanloppu saa alkunsa. Donald huomaa pian elävänsä siilossa eikä hänen ole tarkoitus muistaa mitään edellisestä elämästään maan pinnalla.

Sarjan kolmannessa osassa nämä kaksi edellistä tarinaa nivotaan yhteen ja koko pelottava salaliitto paljastuu. Kolmannessa osassa myös paljastuu millainen maailma todellisuudessa on siilon ulkopuolella. Kirjojen kiinnostavuus perustui omalta osaltani siihen, miten Howey onnistui kuvaamaan siilon elämää. Ihmisten vaeltelu tasoilta toiselle portaita pitkin ja eri osastojen elämä tuntui lähes todelliselle. Pystyin kuvittelemaan ihmisiä työskentelemässä esimerkiksi viljelyksen parissa niillä resursseilla mitä heille annetaan. Kuvaukset koneosaston melusta ja liasta saivat minut lähes tuntemaan ne oikeasti. Myös kuvaukset Solon yksinäisistä vuosista Siilossa olivat hyvin todentuntuisia.

Toinen kiinnostava asia kirjoissa oli kuvaus siitä miten ihmisiä kontrolloidaan. Ihmiset elävät Siiloissa eri tasoilla ja erilaisilla ratkaisuilla heidän välinen kommunikaationsa pidetään vähäisenä. Myös Siirroksen kuvaukset nukutetuista ja lääkityistä ihmisistä olivat kiinnostavia. Erilaisilla ratkaisuilla ihmiset pidetään kiireisinä ja kykenemättöminä ajattelemaan, joten he eivät myöskään aiheuta ongelmia. Ja todellisuudessa vain muutamat ihmiset tietävät mitä todellisuudessa on tekeillä. Vaikka osa kirjan tapahtumista välillä tuntuivat tosi kaukaa haetulta, kirja ehkä sai ajattelemaan monia asioita. Millainen tulevaisuus meitä odottaa alati kehittyvässä maailmassa.

Mietin pitkään kenelle näitä voisi suositella ja tulin siihen tulokseen että oikeastaan kaikille. Kirjat ovat viihdyttäviä ja ne ovat helppo loikkaus dystopian maailmaan. Aikaa kirjojen lukeminen toki vie. Luettavia sivuja on noin 1500 kokonaisuudessaan.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Pyhä paha perhe


Pirjo Toivanen
Pyhä paha perhe (2017)
Arvostelukappale

Toivasen teos Pyhä paha perhe oli teemoiltaan minulle lähes täysosuma. Siinä oli teatterimaailmaa, talousrikollisuutta, mutta myös ihmissuhdedraamaa. Eli kaikkia aineksia, jotka tällä hetkellä uppoaa ainakin tähän lukijaan. Toivanen on saanutkin kaikki nämä ainekset yhdistettyä melkoisen mielenkiintoisella tavalla.

Mirja Mustasaari on Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä. Hän on eronnut miehestään ja viettää vapaa-ajallaan aikaa poikansa kanssa niin paljon kuin ehtii. Hän tapaa hammaslääkäri-reissullaan mukavan hammaslääkärin Juhan, jonka kanssa hänellä syttyy romanssinpoikanen. Juha on mukava tyyppi, mutta hänellä on myös omat murheensa. Hänen epämääräinen edellinen ihmissuhteensa on päättynyt ja myös taloudelliset murheet painavat päälle. Juhalla on oma firma ja hänelle paljastuu, että kirjanpidossa on paljon epäselvyyksiä hänen tietämättään. Myös Mirjalla on omat menneisyyden haamunsa. Kirjan edetessä paljastuu, että Mirja on aikoinaan adoptoitu ja hän tuntee, että hän ei ole ollut tämän vuoksi yhtä rakas ja arvokas tytär kuin hänen sisarensa. Tämä vaikuttaa olevan hänelle raskas taakka kantaa. Mirja vaikuttaa onnettomalta ja hukassa olevalta menestyksekkäästä näyttelijän urasta huolimatta. Näistä aineksista Toivanen saa keiteltyä melkoisen mehukkaan sopan, joka pitää lukijan otteessaan viimeisille sivuille saakka.

Kirja sijoittuu 1990-luvan laman aikaan, joka tuo oman lisämausteensa tarinalle. Ajanjakso on ollut monelle yrittäjälle haastava ja tilannetta on myös mielenkiintoista verrata nykyhetkeen. Kirjasta löytyy myös aineksia, joihin oli helppo hymähdellen samaistua. Aina ei ole helppoa tulla toimeen sukulaistensa kanssa, vaikka sukulaisten hössötyksen taustalla on yleensä pelkästään hyvä tarkoitus Juhan ja Mirjan romanssin kehittymistä oli myös mukava seurata, koska sen kuvaus ei ollut mitenkään siirappinen vaan hyvin todentuntuinen. Kirja kerronta oli melkoisen rentoa ja tarina eteni mukavasti. Ainut miinus oli kirjan minäkerronta, joka ei ole ainakaan omaan makuun. Tekstin olisi saanut vielä sujuvammaksi ilman sitä.

Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi ja miksi ei myös pimeneviin syysiltoihin. Kirjasta varmasti moni lukija löytää itselleen jotakin.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Mersumies ja muut kesän luettavat

Viimeinen vartio on Stephen Kingin Mersumies-trilogian päätösosa. Tätä kirjaa ennen on ilmestynyt Mersumies ja Etsivä löytää kirjat, jossa seikkailevat samat henkilöt. Mersumies eli Brady Hatsfield on joukkomurhaaja, joka on ajanut tahallaan väkijoukkoon surmaten ja vahingoittaen monia ihmisiä. Tämä teko ei kuitenkaan riittänyt hänelle vaan hän suunnitteli vieläkin suurempaa iskua nuorten konserttiin. Eläköitynyt poliisi Bill Hodges terävine apulaisineen kuitenkin estää hänen aikeensa ja toimittaa Bradyn aivovammaosastolle. Bradyn ei odoteta koskaan enää palautuvan ennalleen. Mersumies-casen myötä Bill saa elämälleen uutta suuntaa ja perustaa yksityisetsivätoimiston Etsivä löytää, jonka tutkimuksia sarjan toinen osa käsittelee.

Kolmannessa eli päätösosassa Bill on pyörittää edelleen yritystään ja Mersumies Brady on edelleen aivovammaosastolla. Toisaalta Bradyn ympärillä liikkuu villejä huhuja, joiden mukaan hän voi ajatuksen voimalla siirtää esineitä. Huhut kiistetään tietysti jyrkästi, mutta sairaalan työntekijät ovat peloissaan. Bill joutuu jälleen epäsuorasta tekemisiin Mersumiehen kanssa, sillä yksi hänen eloonjääneistä uhreistaan on kuollut. Paikalta löytyy mystinen Z-kirjain, mutta muuten tapaus vaikuttaa laajennetulta itsemurhalta. Bill kuitenkin vaistoaa jutussa jotain muuta. Samaan aikaan tietyllä pelikonsolilla pelaavat henkilöt alkavat käyttäytyä omituisesti tai itsetuhoisesti. Kaikilla näillä tapahtumilla näyttää olevan järjetön yhteys Mersumieheen. Bill joutuu toteamaan, että Mersumies on jälleen palannut jossain olomuodossa ja entistä vahvempana.

Mersumies-trilogia on siinä mielessä poikkeuksellista Kingiä, että se on enemmän jännäri kuin mitään muuta. Yliluonnolliset voimat tulevat esiin vasta sarjan viimeisessä osassa. Tämä sarja kuitenkin oli mielestäni siitä huolimatta hyvää Kingiä. En ole ollut viime vuosina enää kovin innostunut Kingin kirjoista, mutta tämä palautti kiinnostuksen taas hänen tuotantoonsa. Kirjasarjassa ehkä yllättäen kiinnosti myös Billin yhtiökumppanin Hollyn hahmo. Holly oli sarjan ensimmäisessä osassa lähes sukulaistensa talutusnuorassa kävelevä avuton nainen, joka ei osannut toimia ihmisten kanssa. Kirjasarjan edetessä Hollystä löytyy paljon potentiaalia ja hänestä kasvaa tärkeä tukihenkilö Billille.

Kingin lisäksi lukupinossa on Jo Nesbon Jano, jossa Harry Hole ilmeisesti jälleen seikkailee. Tätä kirjaa en ole vielä yhtään ehtinyt aloittaa, mutta luultavasti teen siitä oman postauksen. Hieman erilaista tyyliä taas edustaa David Duchovnyn Miss Subways, mutta myös tässä kirjassa liikkuvat yliluonnolliset voimat. Tähän saakka kirja on ollut kankean alun jälkeen jopa yllättävän hyvä. Perinteisempää ihmiskohtaloita kuvaavaa kirja Tommi Liimatan Autarktis on edelleen lukupinossa kesken. Ehkä näin keskikesällä pohjoinen synkkä mielenmaisema ei houkuta, mutta kirja on toisaalta taitavasti kirjoitettu.


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Lukukoostetta

Toukokuu vierähti nopeasti ja aika kului lomailessa Kreetalla ja teatteriharrastuksen parissa. Luettuja sivuja myös tuli mukavasti ja olen kunnostautunut tutustumalla kirjaston sähkökirjavalikoimaan. Sähkökirjat ovat kyllä mainio keksintö varsinkin matkoilla.

Historiaa lukupinossa edusti Pirjo Tuomisen Suuriruhtinaanmaa-trilogia. Kirjat kertovat Juniasta, joka elää 1800-1900 luvun taitteessa. Trilogian alussa hän on nuori 18-vuotias tyttö, joka naitetaan vasten tahtoaan vanhemmalle venäläiselle miehelle. Nuori Junia kuitenkin janoaa oikeaa rakkautta ja tutustuu moniin mielenkiintoisiin miehiin, joista yksi johdattaa hänet monien käänteiden jälkeen takaisin Suomeen. Elämä ei kuitenkaan ole aina helppoa ja Junia huomaa, että hänen on itse otettava vastuu omasta elämästään ja taloudestaan. Kirjasarja oli tarinansa ohella myös läpileikkaus Suomen lähihistoriaan, mutta myös nykyisen modernin naisen kasvutarina. Vaikka tarinassa oli sinällään Tuomiselle tuttu kaava, Junian vaiheista halusi aina vain lukea lisää. Kevään aikana olen lukenut paljon Tuomista ja hänen kerrontatyylinsä vetoaa jostain syystä minuun.

Lomalukemiseen kuuluu aina myös yksi elämänkerta. Tällä kertaa päätin tutustua Alexzander Stubbin elämään. Toisaalta voidaan miettiä voiko tätä kirjaa vielä kutsua elämänkerraksi, mutta ainakin se kertoi Alexzanderin tarinaa tähän saakka hänen omasta näkökulmastaan. Kirjan anti ehkä oli, että ymmärsin paremmin miten hänen maailmankatsomuksensa ja mielipiteensä ovat aikoinaan syntyneet. Toisaalta oli ihan mielenkiintoista lukea millaista on pääministerin arki on. Arvelin sen olevan rankkaa, mutta nyt ymmärsin miten rankkaa se todellisuudessa on.

Luin myös pitkästä aikaa yhden dekkarin. Tällä kertaa lukemistoon pääsi Taavi Soininvaaran kirja Inferno.fi. Kirjaa voi kuvailla helpoksi lomalukemiseksi. Kirjassa liikutaan tietoturvan mystisessä maailmassa. Kirjan päähenkilö Ratamo pääsee supon puolella ensi kertaa tositoimiin, kun hän tempautuu mukaan murhatutkintaan. Soininvaaralla on mukaansatempaavia dekkareita ja kirjan aihe on ajankohtainen monessa mielessä.

Tällä hetkellä lukemistossa on edelleen Hannu Rajaniemen Kvanttivaras. Lupaavan alun jälkeen, lukuinnostus tyrehtyi tarinan vaikeaselkoisuuden takia. Toivon mukaan ehdin jatkaa kirjan lukemista vielä tällä viikolla ja pystyn antamaan kirjalle vielä mahdollisuuden.