Natalia Kallio
Kotileikki (2022)
Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla.
Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suuri ja Onnille ja hänen perheelleen on sula mahdottomuus esitellä omia sukulaisia. Toisaalta vaikka rahaa olisi, se ei takaa onnellista elämää.
Suomessa kukaan ei ole samalla tavalla köyhä kuin muualla maailmassa ja osattomuus ja köyhyys näyttäytyvät eri tavalla. Vierekkäisillä asuinalueilla saatetaan elää aivan erilaisia elämää materian ja mahdollisuuksien suhteen. Jokainen pääsee peruskouluun, mutta esimerkiksi lukioon jatkaminen ei ole itsestään selvyys. Lisäksi köyhyys luo kuilun muiden ihmisten kanssa, kun maailmat eivät kohtaa ja yhteisiä keskustelun aiheita ei ole. Myös Rebekka joutuu peittelemään taustaansa ja suorastaan valehtelemaan ihmisille itsestään. Monet asiat ovat keskiluokalle itsestään selvyyksiä, mutta Rebekalle kaikki on uutta.
Nykyään materia on valitettavan suuressa osassa monen nuoren elämässä ja mikäli ei omista samoja asioita kuin muut, jää helposti ulkopuoliseksi. Samassa tilanteessa elävät alkavat elää omassa kuplassaan, josta voi olla hankala päästä pois. Varattomuus saattaa myös altistaa kiusaamiselle ja suhteisiin, jossa ollaan toiseen ikäänkuin alisteisessa asemassa rahattomuuden vuoksi.
Kirjan kuvaukset olivat karuja, mutta löysin myös paljon positiivia asioita Rebekan elämästä. Hänellä on läheinen ystävä ja serkku Paloma, johon Rebekka pystyy tukeutumaan hädän hetkellä. Mummi tuntuu välittävän tytöistä ja antaa heille edes jonkinlaista turvaa. Lisäksi kirjassa väreili koko ajan toivo paremmasta. Mukavaa oli myös, että Rebekka onnistui valmistumaan kaikesta huolimatta ylioppilaaksi.
Kirja käsitteli mielestäni tärkeää aihetta ja suotavaa olisi miettiä miten yhdenvertaisuutta esimerkiksi nuorten harrastuksissa voitaisin tukea. Ymmärtääkseni monet lasten harrastukset ovat nykyään kalliita ja aiheuttavat harmaita hiuksia jo keskiluokallekin. Nuoria ei saisi päästää eriarvoistumaan ja jokaisella pitäisi saada tunne siitä, että hän pystyy osallistumaan yhteiskunnan toimitaan tasavertaisena jäsenenä. Kirja herätti itsessä monia ajatuksia ja myös muistoja omasta lapsuudesta.
Kommentit