sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin


Kattona taivas-blogin Nadia haastoi minut vastaamaan kysymyksiin.
Tässäpä näitä vastauksia sitten olisi :)

1. Mainitse henkilö tai asia, joka on toiminut lukuharrastuksen innoittajanasi?
 Ehdottomasti minun äiti. Kävimme paljon kirjastoissa lainaamassa kirjoja kun olin pieni ja sieltä se lukuharrastus sitten jäi.
 
2. Aihealue, jota et vielä tunne, mutta josta haluaisit lukea?
Kaikki ihmismieleen ja sen kiemuroihin liittyvä kirjallisuus kiinnostaa. Ainealue ei ole täysin vieras, mutta haluaisin perehtyä siihen lisää.
 
3. Mikä oli lapsuutesi rakkain kirja?
Kaikki Pekka Töpöhäntä-kirjat. Olin jo lapsena kissojen suuri ystävä :)
 
4. Mikäli näet hyvän elokuvan, haluatko lukea siitä myös kirjan, mikäli sellainen on julkaistu?
En yleensä halua. Monesti läy niin, että olen lukenut kirjan ennen kuin näen elokuvan.
 
5. Mikä on paras tapa välittää lukuharrastusta myös muille?
Varmaan tämä blogi.
 
6. Mikä on suhteesi julkisiin kirjastoihin?
Käytän julkisia kirjastoja melko paljon ja lainaan sieltä vapaa-ajalle lukemista, mutta myös oppikirjoja, jos niitä on saatavissa. 
 
7. Mikä on suosikkilukupaikkasi?
Olohuoneen nojatuoli, mutta luen paljon myös sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
 
8. Pyritkö ostamaan lukemasi kirjat vai lainaatko ne mieluummin kirjastosta?
Mieluummin lainaan, koska en mielelläni osta mitään tavaraa pölyttymään nurkkiin. Monet kirjat ovat kuitenkin sellaisia, että ne luetaan vain kerran. Joitakin todella hyviä kirjoja olen ostanut omaksi. Mielestäni myös e-kirjat ovat käteviä, koska ne eivät vie fyysistä tilaa.
 
9. Mikä on suosikkimaasi, josta luet kirjallisuutta?
En osaa nimetä mitään tiettyä maata Suomen ulkopuolelta. 
 
10. Luetko enemmän suomalaista vai ulkomaista kirjallisuutta? Onko valintasi tietoinen?
Luultavasti luen enemmän suomalaista kirjallisuutta (ainakin viime aikoina) Valinta on osittain tietoinen ja osittain ei. Pyrin suosimaan suomalaista kirjallisuutta, mutta tietysti kiinnostavia kirjoja tulee myös muualta.

Tällä kertaa en haasta muita mukaan, mutta oli mukavaa vastailla kysymyksiin :)

torstai 23. tammikuuta 2014

Yksityisetsivä Kuhala


Markku Ropponen
Kuhala ja yöjuna (2012)

Kuhala on entinen poliisi ja entinen yksityisetsivä. Ainakaan entinen yksityisetsivä hän ei onnistu enää olemaan kovin kauan. Entinen kilpakumppani rikosylikomisario Nevakivi surmataan ja syyllistä ei tunnu löytyvän. Samoihin aikoihin myös yöjunassa työskennellyt  tarjoilija tapetaan ja hänen äitinsä tarjoaa varsin mukavan summan rahaa, jos Kuhala ottaa selvitettäväkseen tämän surman. Pian Kuhala huomaa tutkivansa molempia juttuja ja väistelevänsä samalla luoteja.

Juttujen selvittäminen ajaa Kuhalan ajelemaan ympäri Suomea yhdessä hänen koiransa Hipun kanssa. Nämä eivät ole kuitenkaan ainoa syy miksi Kuhala päättää ottaa hatkat kotikaupungistaan. Kaksi rinnakkaista naissuhdetta ajaa Kuhalan hulluuden partaalle ja hän ei tiedä kumman naisen hän valitsisi. Onneksi uskollinen Hippu-koira kuuntelee isäntänsä huolia ja murheita. Matkalla sattuu ja tapahtuu. Kuhala käväisee esimerksiksi putkassa ja tapaa monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä.

Erilaisia erikoisia persoonia tämä kirja ainakin vilisee. Myös Kuhala pohdinnat omasta elämästään ovat varsin viihdyttävää luettavaa. Miltei voisi sanoa että tämä kirja oli varsin hauskaa luettavaa, koska kirjailija kehittää koko ajan mitä erikoisempia henkilöhahmoja ja tapahtumia. Toisaalta kirja on melkoisen nerokas dekkari, jossa tarinan langat punotaan yhteen vasta viimeisillä sivuilla. Onnelliseksi tämän lukijan tekee myös se, että oma pikkuinen synnyinkaupunki mainitaan kirjassa. Kuhala ja Markku Ropponen olivat minulle kokonaan uusia tuttavuuksia. Ainakin ensimmäinen lukukokemus oli varsin positiivinen.





keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Runoilija ja hänen tyttärensä


Riikka Pelo
Jokapäiväinen elämämme (2013)

Joulunpyhinä tuli tartuttua myös lahjaksi saatuun Finlandia-voittajaan.
Kirja kertoo venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Aljan elämästä. Kirjan toinen puolisko keskittyy perheen elämään Neuvostoliitossa vuonna 1939 ja toinen puoli kuvaa perheen elämää Tsekkoslovakiassa vuonna 1923. Perhe on pakeni aikoinaan Venäjän vallankumouksen jaloista Tsekkoslovakiaan, mutta Alja ja hänen isänsä päätyivät työskentelemään Neuvostoliiton salaiselle poliisille Pariisin muuton jälkeen. Lopulta koko perhe muutti takaisin kotimaahansa.

Alja ja hänen äitinsä ovat erilaisia ihmisiä ja heillä on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Aljan ollessa pieni, hänen äitinsä painostaa häntä jo kirjoittamaan.

Marinalla ei ollut yhtään sanaa, joka olisi yrittänyt raivon joka hänessä sakosi entistä ankarampana.

Minä haluan olla tavallinen lapsi, Alja sanoi

Marina ei edes tajunnut, kuinka nopeasti hänen kätensä iskeytyi tytön ruskettuneelle naamalle”

Ihmissuhdeongelmat eivät kuitenkaan kovin paljon kiinnostaneet minua. Enemmän huomiota kiinnitin siihen miten kirjailija oli kuvannut Neuvostoliittoa ja sen oloja. Omia sanojaan saa varoa ja kuka hyvänsä voi olla ilmiantaja.

Ymmärrän miksi tämä kirja voitti Finlandia-palkinnon, mutta henkilökohtaisesti kirja oli minulle ehkä liian vaikea. Teksti oli hyvin kuvailevaa ja verkkaista ja välillä tuntui että siitä ei saa ollenkaan kiinni. Luulen että monia asioita meni ikään kuin ohi, jos tekstiin ei jaksanut kunnolla keskittyä. Itse turhauduin jossain kirjan puolessavälissä siihen, että tarina ei tunnu etenevän. Välillä myös ärsytti se, että esimerkiksi Marinaa kutsuttiin samassa yhteydessä sekä äitinä että etunimellä. Se sotki ainakin minun ajatuksenkulkua siitä kuka puhuu ja kenestä. Tässä kirjassa oli kuitenkin hyvää se, että kirja parani koko ajan loppua kohden.

Kirja ei kuitenkaa ole mitään kevyttä lomalukemista vaan vaatii kunnon keskittymisen. Lukukokemuksena tämä oli sekä haastava että mahtava. Seuraavaksi taidan kuitenkin ottaa luettavaksi jotain paljon helpompaa!



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kalmantanssi



Milja Kaunisto
Kalmantanssi (2014)




Joulu ja uusivuosi menivät ja ehdin tässä lomalla lukea muutaman kirjan. Ehdottomasti mielenkiintoisimmat kirjat olivat Milja Kauniston kirjoittama Synnintekijä ja sen jatko-osa Kalmantanssi. Tällaisena historiasta kiinnostuneelle ihmiselle menneisyyteen sijoittuvat tarinat uppoavat aina. Tarina kertoo suomalaisesta nuorukaisesta Olaus Magnuksesta, joka tulee opiskelemaan Pariisiin papiksi. Tapahtumat sijoittuvat 1400-luvulle.

Kirjan edellisessä osassa Olaus ehti rakastua ja palata takaisin Turkuun valmistuneena. Hän aloittaakin ammattinsa harjoittamisen, mutta osittain kohtalon oikusta hän palaa takaisin Pariisiin lisäoppiin. Toveriaan Miraclea hän ei tietenkään ole unohtanut. Olaus joutuu taas tutustumaan elämän nurjiin puoliin kuten maallisiin juonitteluihin, kuolemaan ja jatkuvaan syyllisyydentunteeseen. Kirja ei ainostaan kerro Olauksen kohtalosta vaan myös hänen toverinsa Miraclen äidin elämästä ja hänen matkastaan rakastettunsa luokse.

Tässä kirjassa kuten Kauniston ensimmäisessäkin kirjassa oli kolme asiaa, jotka tekivät siitä kiinnostavan. Ensimmäinen niistä olivat kuvaukset Olauksen tunnontuskista, kun hän välillä kyseenalaistaa uskonsa ja elämänsä pappina. Olauksen tunteita on kuvattu paljon ja hänen valitsemansa elämäntapa on hänelle loppujen lopuksi ehkä liian raskas. On vaikeaa olla rakastunut ja nauttia maallisista iloista, kun taas toisaalta on tehnyt lupauksen jumalalle. Kuvaukset olivat niin tarkkoja, että ne saivat minut ainakin myötäelämään hänen kohtaloaan. Toisaalta kirjaan on punottu melkoinen poliittinen vyyhti, jonka laajuutta voi vain lukiessa arvuutella. Kolmanneksi kirjassa oli kuvausta tuon aikaisesta arkisesta elämästä ja miten tuohon aikaa on esimerkiksi matkustettu ja mitä vaaroja siihen on liittynyt. Näitäkin asioita kuvaillaan kaunistelematta. Tämäkin kirja oli sopivan napakan pituinen alle 300 sivua, joten tarina eteni varsin nopeasti ja hyvä niin.

Kalmantanssi ei ehkä ollut kirjana yhtä vahva kuin ensimmäinen osa, mutta kiinnostava kuitenkin. Tätäkin kirjaa voisin suositella historiasta kiinnostuneille, mutta myös rakkaustarinoista pitäville.

(Lukuoikeuden kirjoihin tarjosi Gummerus)