keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Runoilija ja hänen tyttärensä


Riikka Pelo
Jokapäiväinen elämämme (2013)

Joulunpyhinä tuli tartuttua myös lahjaksi saatuun Finlandia-voittajaan.
Kirja kertoo venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Aljan elämästä. Kirjan toinen puolisko keskittyy perheen elämään Neuvostoliitossa vuonna 1939 ja toinen puoli kuvaa perheen elämää Tsekkoslovakiassa vuonna 1923. Perhe on pakeni aikoinaan Venäjän vallankumouksen jaloista Tsekkoslovakiaan, mutta Alja ja hänen isänsä päätyivät työskentelemään Neuvostoliiton salaiselle poliisille Pariisin muuton jälkeen. Lopulta koko perhe muutti takaisin kotimaahansa.

Alja ja hänen äitinsä ovat erilaisia ihmisiä ja heillä on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Aljan ollessa pieni, hänen äitinsä painostaa häntä jo kirjoittamaan.

Marinalla ei ollut yhtään sanaa, joka olisi yrittänyt raivon joka hänessä sakosi entistä ankarampana.

Minä haluan olla tavallinen lapsi, Alja sanoi

Marina ei edes tajunnut, kuinka nopeasti hänen kätensä iskeytyi tytön ruskettuneelle naamalle”

Ihmissuhdeongelmat eivät kuitenkaan kovin paljon kiinnostaneet minua. Enemmän huomiota kiinnitin siihen miten kirjailija oli kuvannut Neuvostoliittoa ja sen oloja. Omia sanojaan saa varoa ja kuka hyvänsä voi olla ilmiantaja.

Ymmärrän miksi tämä kirja voitti Finlandia-palkinnon, mutta henkilökohtaisesti kirja oli minulle ehkä liian vaikea. Teksti oli hyvin kuvailevaa ja verkkaista ja välillä tuntui että siitä ei saa ollenkaan kiinni. Luulen että monia asioita meni ikään kuin ohi, jos tekstiin ei jaksanut kunnolla keskittyä. Itse turhauduin jossain kirjan puolessavälissä siihen, että tarina ei tunnu etenevän. Välillä myös ärsytti se, että esimerkiksi Marinaa kutsuttiin samassa yhteydessä sekä äitinä että etunimellä. Se sotki ainakin minun ajatuksenkulkua siitä kuka puhuu ja kenestä. Tässä kirjassa oli kuitenkin hyvää se, että kirja parani koko ajan loppua kohden.

Kirja ei kuitenkaa ole mitään kevyttä lomalukemista vaan vaatii kunnon keskittymisen. Lukukokemuksena tämä oli sekä haastava että mahtava. Seuraavaksi taidan kuitenkin ottaa luettavaksi jotain paljon helpompaa!



1 kommentti:

  1. Minulta on jäänyt väliin. Tuo paksuus jo uuvuttaa, vaikka olen lukenut Tiklin jne.

    VastaaPoista