keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tulevaisuuden Egyptissä

Ahmad Khalid Tawfiq
Utopia (2009)




Välillä on viihdyttävää lukea kirjoja, jotka tulevat kokonaan toisenlaisesta kulttuurista. Ahmad Khalif Tawriq on tällä hetkellä arabimaailman yksi merkittävimmistä kirjailijoista ja nyt yksi hänen kirjoistaan on suomennettu. Löysin tämän kirjan paikalliskirjaston uutuuspuolelta ja täytyy sanoa, että värikäs kansi ainakin pisti silmään heti.

Utopia sijoittuu tulevaisuuden Egyptiin. Uusi polttoaine on kehitetty ja arabimaailman öljyvarat on menettäneet arvonsa. Kaikki rikkaat ja vaikutusvaltaiset ihmiset lapsineen ovat vetäytyneet suljettuun kaupunkivaltio Utopiaan. Kaikki muut sen ulkopuolella elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja muu yhteiskunta on romahtanut täysin. Nuorilla on alueella tylsää ja elämä muurien ulkopuolella kiinnostaa paljon. Ajanvietettä haetaan vetämällä runsaasti huumeita ja harrastamalla irtoseksiä. Jotkut nuoret myös tekevät metsästysretkiä Utopian ulkopuolelle, jossa he käyvät nappaamassa jonkun köyhän alueelle huvittelutarkoitukseen. Toinen vaihtoehto on tappaa joku ja ottaa jokin ruumiinjäsen matkamuistoksia. Utopia kuvaa yhtä tällaista retkeä, jossa kaksi utopialaista nuorta lähtevät saalistusmatkalle Utopian ulkopuolelle. He kuitenkin paljastuvat nopeasti utopialaisiksi ja jostain syystä köyhien alueella asuva Gabir palastaa heidät ulkopuolisten vihalta. Gabir yrittää saada utopialaiset ymmärtämään ulkopuolella asuvien tilanteen esimerkiksi laittamalla heidät töihin ja näyttämällä heille köyhyyttä. Utopialaiset nuoret eivät kuitenkaan ihan ymmärrä sanomaa...

Ainakin kirja oli tiivis paketti. Kirjassa on noin kaksisataa sivua ja se oli nopea luettava. Kirja kuvasi äärimmäistä vastakkainasettelua. Utopialaisesta miespuolisesta päähenkilöstä oli tehty vastenmielinen hahmo kun taas köyhä Gabir oli kuvattu hyväksi ihmiseksi. Rikkaat elivät täydellisessä yltäkylläisyydessä kun taas köyhillä ei ollut mitään. Mielestäni kirja kuvasi kärjistetysti miten asiat ovat jo nyt ja miten ne tulevat olemaan. Minusta tämä ei siis edes ole välttämättä tulevaisuuden kauhukuva vaan on todellisuutta jo nyt. Ihmiset ovat  jakaantuneet rikkaisiin ja köyhiin ja niihin joilla on kaikkea ja niihin joilla ei ole mitään. Näillä ihmisillä ei ole myös mitään kosketusta toisiinsa. Kirjassa kuvattu utopialaisten nuorten kiinnostus kaupungin ulkopuolelle kuvaa myös nykyistä tilannetta. Jo nyt länsimaisillä ihmisillä on halukkuus kokeilla millaista on elää esimerkiksi äärimmäisissä olosuhteissa turvallisen ja ehkä jopa tylsän elämänsä vastapainoksi.

En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta en ainakaan tätä mitä sain. Jotenkin tuntui, että tämäntyyppinen kirja voisi olla enemmän jonkun länsimaalaisen kirjoittama. Itse tarina oli välillä myös sotkuinen. Välissä kuvattiin Utopialaista nuorta ja välillä Gabiria. Jossain vaiheessa lukiessa olin jo sekaisin kummasta nyt on kyse. Muuten kyllä tykkäsin siitä, että tarina oli kirjoitettu tiiviisti. Jos tätä tarinaa olisi venytetty vielä lisää esimerkiksi sata sivua, se ei olisi toiminut yhtä hyvin. Vaikka kirjassa oli tietyt heikkoudet, tykkäsin siitä niistä huolimatta. Voisin kuvitella lukevani myös muita kirjoja tämän kirjailijan tuotannosta.








perjantai 23. elokuuta 2013

In one person

John Irving
Minä olen monta (2012)

John Irvingin uusimmassa kirjassa pyöritään taas tuttujen teemojen ympärillä. Kirja kertoo Billy Abbotista ja hänen monimutkaisesta rakkauselämästään. Billy kuuluu teatteriperheeseen. Hänen isoisänsä ja hänen tätinsä näyttelevät paikallisessa harrastelijateatterissa. Hänen äitinsä taas toimii teatterissa kuiskaajana. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja Billy ei ole nähnyt koskaan isäänsä. Hänen perheensä on erikoinen. Äiti on hysteerinen, isoäiti ja täti tuomitsevia ja isoisä tykkää pukeutua naisten vaatteisiin.

Billy huomaa jo varhaisessa vaiheessa olevansa erilainen kuin muut. Hän on salaa rakastunut isäpuoleensa ja koulun painijoukkueen kapteeniin. Tosin hän tykkää myös tytöistä. Kirjastonhoitaja neiti Frost on yksi hänen ensirakkauksistaan. Myöhemmin tosin selviää, että neiti Frost on vähemmän neiti miltä hän vaikuttaa. Billy harjoittelee myös tyttöjen kanssa olemista ystävänsä Elainen kanssa, mutta heidän suhteensa on loppujen lopuksi enemmän toverillinen. Joka tapauksessa pienessä kaupungissa omat poikkeavat ajatukset kannattaa pitää omana tietonaan. Varsinkin oman perheensä naispuolisilta jäseniltä ne kannattaa salata visusti.

Billystä tulee myöhemmin kirjailija ja hän omistaa uransa seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvon edistämiseen. Hänen oma rakkauselämänsä on sotkuista. Hänellä on suhteita sekä miehiin että naisiin. Oman leimansa hänen elämäänsä lyö 1980-luvun Hiv-epidemia, joka tappaa monta hänen ystäväänsä ja tuttavaansa. Merkittävä tapahtuma on myös Billyn hänen isänsä ensikohtaaminen Espanjassa. Käy ilmi että isässä ja pojassa on paljon samaa...

Kirjan takakannessa oli New York Timesta lainattu sitaatti, jossa kerrottiin että kirja muistuttaa Garpin maailmaa. Samaa ajattelin itsekin varsinkin kirjan alkupuolella. Tässä kirjassa tosin erilaisuus ja sen aiheuttama suvaitsemattomuus oli entistä vahvemmin esillä. Kirja toisti mielestäni samaa kaavaa kuin edellisetkin. Päähenkilö(t) ovat kirjailijoita ja vanha tuttu harrastus paini on mukana kuvioissa. Vaikka itse kirjan teema ei sinänsä kosketa minua itseäni, kirja oli mielestäni varsin hyvin kirjoitettu. Kirja ainakin auttoi ymmärtämään, että biseksuaalina eläminen ei ole niin helppoa mitä saattaisi kuvitella. Silloinhan ei periaatteessa kuulu kumpaankaan "leiriin".Vaikka Irving poukkoilee monesti ajassa edestakaisin ja kuvailee pikkutarkasti asioita, ne eivät katkaise tarinan punaista lankaa. Voisin sanoa, että ainut häiritsevä asia kirjassa oli Billyn jatkuva ai-sanan hokeminen (siis ainakin suomennoksessa)

Vaikka tykkäsin kirjasta, minusta tuntuu ettei minulla ole siitä mitään sen kummempaa sanottavaa.

Se ei siis herättänyt mitään vaihvoja tunteita puolesta eikä vastaan.Luultavasti tämä johtuu siitä, että itselläni ei ole itse aiheeseen liittyviä vahvoja ennakkoluuloja tai muutakaan henkilökohtaista kokemusta. Mutta joka tapauksessa tämä oli lukemisen arvoinen kirja!




sunnuntai 11. elokuuta 2013

Setä Tuomon tupa

Harriet Beecher-Stowe
Setä Tuomon tupa (ilmestynyt kirjana alunperin 1852)

Olen aina miettinyt että haluaisin lukea tämän teoksen, joka on merkittävästi vaikuttanut orjuuden loppumiseen Amerikassa. Sain kirjastosta käsiini kuvitetun version ja mikäpä siinä. Kuvat on aina mukavia. Ilmeisesti tähän versioon oli kieltä muutettu sellaiseen muotoon, että se aukeaisi nykyihmiselle paremmin. Lisäksi alkusanoissa oli maininta oli, että katkelmia Raamatusta oli jossain määrin karsittu.

Kirja ei kerro pelkästään Tuomosta vaan siinä on monia henkilöitä niin valkoisia kuin mustiakin. Kirja alkaa surullisesta tilanteesta, jossa Tuomon nykyinen hyvä isäntä on velkaantunut ja hänen on myytävä muutamia orjiaan. Myytäväksi valikoituu Tuomo ja pieni poika nimeltä Harry. Isäntä ei ole halukas myymään orjiaan, mutta pahoilla mielin hänen on suostuttava kauppaan. Harryn äiti Eliza kauhistuu kuultuaan, että hänen lapsensa myydään. Hän päättää paeta poikansa kanssa ja kirjassa seurataan hänen hurjaa pakomatkaansa aina turvapaikkaan Kanadaan saakka. Tuomo taas on hurskas ja hyvätapainen mies ja hän alistuu kohtaloonsa. Hän pääsee ensin jalomielisen isännän taloon, jossa hän kiintyy perheen pieneen tyttäreen Evaan. Tässä talossa asuminen jää kuitenkin lyhyeksi onnelliseksi ajaksi ja Tuomo myydään edelleen julmalle isännälle sokeriplantaasille. Siellä hän kärsii aikansa ja kohtaa lopulta julman kuoleman.

Kirjassa Tuomo esitetään yksinkertaisena, uskonnollisena ja oikeamielisenä ihmisenä. Nykyihmisen mielestä hän voisi olla jopa hieman lapsellinen. Tuomo ottaa kaikki koettelemukset vastaan nöyränä eikä koskaan kohota kättään muita ihmisiä vastaan. Henkilöhahmo oli hyvin sympaattinen ja hänen kohtalonsa säälitti monesti. Minulle koko kirjan lukeminen oli hyvin liikuttava kokemus ja kirjailija osasi kuvata hyvin erilaisia surkeita ihmiskohtaloita. Pahinta lukemisesta teki tieto siitä, että vastaavia asioita on ihan oikeasti tapahtunut tuohon aikaan. Perheenjäseniä on myyty eri isännille ja isännät ovat käyttäneet omaa mielivaltaansa orjiaan kohtaan ja kukaan ei ole puuttunut siihen. En ihmettele sitä, miksi juuri tämä kirja on vaikuttanut orjuuden loppumiseen. Esimerkiksi kuvaukset orjamarkkinoista olivat niin kauheita, että ne nostivat kiukun pintaan.

Toisaalta kirjasta huokui tietynlainen valkoisen ylemmyydentunne. Kirjassa monesti kuvailtiin tiettyjä asioita tietyn rodun ominaispiirteenä. Lisäksi kirjassa viitattiin monesti valkoisten velvollisuuteen opettaa ja sivistää orjia, jotta nämä oppisivat oikean uskon ja elämäntavan. Lisäksi uskontoa korostettiin hyvin voimakkaasti. Tietysti tätä kirjaa pitää tarkastella oman aikansa tuotteena ja tuohon aikaan monet kirjan asiat olivat vain vallitsevia käsityksiä. En kuitenkaan tiedä mitä esimerkiksi nykypäivän afrikanamerikkalaiset ovat mieltä Tuomon henkilöhahmosta tai ylipäätään koko kirjasta. Voisin kuvitella että se on monella tavalla loukkaava ja yleistävä.


Voisin kuitenkin sanoa, että pidin omalla tavallani kirjasta. Kirjailija oli mielestäni varsin taitava kirjoittamaan ihmisistä ja heidän tunteistaan. Joka tapauksessa kirja on tietyllä tapaa historialllisesti merkittävä, joten se oli mukava jo yleissivistyksen vuoksikin lukea.


perjantai 9. elokuuta 2013

Kätilönä jatkosodan Suomessa

Katja Kettu
Kätilö (2011)


Täytynee tunnustaa että Katja Ketun kirjat eivät ole ikinä oikein kiinnostaneet minua. Laitoin merkille,että tätä Kätilö kirjaa kehuttiin paljon sen ilmestyttyä, mutta en kuitenkaan siinäkään vaiheessa jaksanut innostua. Kirja kuitenkin pärjäsi hyvin Helsingin Sanomien äänestyksessä, jossa sai äänestää parasta suomalaista romaania 2000-luvulta. Kirja näkyi olevan myös lainattavissa e-kirjana, joten tuumin sitten että sama tuo on sitten lukaista.

Kirja kertoo naisesta, joka toimii kätilönä. Kirjassa eletään jatkosodan aikaa ja saksalaiset ja suomalaiset ovat vielä tuossa vaiheessa aseveljiä. Kirjan päähenkilö on hyljeksitty omiensa keskuudessa, koska hän on avioton lapsi ja hänen molemmat vanhemmansa ovat poissa kuvioista. Hän on tapahtumien aikaa jo yli 30-vuotias ja hänen epäillään olevan myös hedelmätön. Hänellä on takanaan myös epäonnistunut avioliitto ja hänen miehensä on kadonnut sodassa. Hän on kuitenkin taitava kätilö ja osaa hoitaa sairastuneita. Eräässä synnytyksessä hän kohtaa ensimmäisen kerran saksalaisen valokuvaajan, johon hän rakastuu saman tien. Päähenkilö keplottelee itsensä samalle sotaleirille jossa tämä mies työskentelee ja hankkiutuu tämän seuraan. Mies vaikuttaa olevan melkoinen naisten naurattaja ja hän onnistuukin saamaan yhden paikallista tytöistä raskaaksi. Samalla tavalla käy myös kirjan päähenkilölle, hän tulee raskaaksi miehelle. Asiat menevät lopullisesti vikaan, kun Suomi tekee aselevon Neuvostoliiton kanssa ja suomalaisista tulee saksalaisten vihollisia. Leirillä tapahtuu kaikenlaisia kauheuksia ja lopulta kätilö pakenee seurueineen Kuolleen Miehen vuonolla odottamaan rakastaan ja lupausta uudesta elämästä. Kirjaa lukiessa oli pitkälle epäselvää, oliko rakkaus yksipuolista vai oliko mies myös rakastunut kätilöön. Tähän kysymykseen tuli kuitenkin lopulta vastaus kirjan loppupuolella.


Itse tarina karskeudesta huolimatta ei herättänyt minussa oikein mitään tunteita. Päällisin puolin kirjasta jäi jotenkin sotkuinen vaikutelma. Ajassa poukkoiltiin edestakaisin ja välillä kertojan näkökulmaa vaihdettiin. Tarinan punaista lankaa oli välillä  hankala seurata, mutta saattaa olla että tekstiin olisi pitänyt keskittyä paremmin. Kirjassa keskustelut käyntiin lapin murteella. En tiedä miksi, mutta jostain syystä murteella kirjoittaminen ärsyttää minua jollain tasolla. Asiaa ei auttanut tässä tapauksessa sekään, että oma murteeni on hyvin lähellä tätä kirjassa käytettyä. Nämä tietysti on puhtaasti makuasioita. Kirjan tarina ei itsessään ollut mitenkään uusi tai mitenkään erikoinen. Voisin siis sanoa että kirja oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään loistava. Valitettavasti tämä kirja ei siis oikein vakuuttanut minua. Voisin kuitenkin kuvitella, että rakkaustarinoista pitäville tämä kirja saattaisi toimia paremmin.