Siirry pääsisältöön

In one person


John Irving
Minä olen monta (2012)

John Irvingin uusimmassa kirjassa pyöritään taas tuttujen teemojen ympärillä. Kirja kertoo Billy Abbotista ja hänen monimutkaisesta rakkauselämästään. Billy kuuluu teatteriperheeseen. Hänen isoisänsä ja hänen tätinsä näyttelevät paikallisessa harrastelijateatterissa. Hänen äitinsä taas toimii teatterissa kuiskaajana. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja Billy ei ole nähnyt koskaan isäänsä. Hänen perheensä on erikoinen. Äiti on hysteerinen, isoäiti ja täti tuomitsevia ja isoisä tykkää pukeutua naisten vaatteisiin.

Billy huomaa jo varhaisessa vaiheessa olevansa erilainen kuin muut. Hän on salaa rakastunut isäpuoleensa ja koulun painijoukkueen kapteeniin. Tosin hän tykkää myös tytöistä. Kirjastonhoitaja neiti Frost on yksi hänen ensirakkauksistaan. Myöhemmin tosin selviää, että neiti Frost on vähemmän neiti miltä hän vaikuttaa. Billy harjoittelee myös tyttöjen kanssa olemista ystävänsä Elainen kanssa, mutta heidän suhteensa on loppujen lopuksi enemmän toverillinen. Joka tapauksessa pienessä kaupungissa omat poikkeavat ajatukset kannattaa pitää omana tietonaan. Varsinkin oman perheensä naispuolisilta jäseniltä ne kannattaa salata visusti.

Billystä tulee myöhemmin kirjailija ja hän omistaa uransa seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvon edistämiseen. Hänen oma rakkauselämänsä on sotkuista. Hänellä on suhteita sekä miehiin että naisiin. Oman leimansa hänen elämäänsä lyö 1980-luvun Hiv-epidemia, joka tappaa monta hänen ystäväänsä ja tuttavaansa. Merkittävä tapahtuma on myös Billyn hänen isänsä ensikohtaaminen Espanjassa. Käy ilmi että isässä ja pojassa on paljon samaa.

Kirjan takakannessa oli New York Timesta lainattu sitaatti, jossa kerrottiin että kirja muistuttaa Garpin maailmaa. Samaa ajattelin itsekin varsinkin kirjan alkupuolella. Tässä kirjassa tosin erilaisuus ja sen aiheuttama suvaitsemattomuus oli entistä vahvemmin esillä. Kirja toisti mielestäni samaa kaavaa kuin edellisetkin. Päähenkilö(t) ovat kirjailijoita ja vanha tuttu harrastus paini on mukana kuvioissa. Vaikka itse kirjan teema ei sinänsä kosketa minua itseäni, kirja oli mielestäni varsin hyvin kirjoitettu. Kirja ainakin auttoi ymmärtämään, että biseksuaalina eläminen ei ole niin helppoa mitä saattaisi kuvitella. Silloinhan ei periaatteessa kuulu kumpaankaan "leiriin".Vaikka Irving poukkoilee monesti ajassa edestakaisin ja kuvailee pikkutarkasti asioita, ne eivät katkaise tarinan punaista lankaa. Voisin sanoa, että ainut häiritsevä asia kirjassa oli Billyn jatkuva ai-sanan hokeminen (siis ainakin suomennoksessa)

Vaikka tykkäsin kirjasta, minusta tuntuu ettei minulla ole siitä mitään sen kummempaa sanottavaa. Se ei siis herättänyt mitään vaihvoja tunteita puolesta eikä vastaan.Luultavasti tämä johtuu siitä, että itselläni ei ole itse aiheeseen liittyviä vahvoja ennakkoluuloja tai muutakaan henkilökohtaista kokemusta. Mutta joka tapauksessa tämä oli lukemisen arvoinen kirja!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur