perjantai 9. elokuuta 2013

Kätilönä jatkosodan Suomessa

Katja Kettu
Kätilö (2011)


Täytynee tunnustaa että Katja Ketun kirjat eivät ole ikinä oikein kiinnostaneet minua. Laitoin merkille,että tätä Kätilö kirjaa kehuttiin paljon sen ilmestyttyä, mutta en kuitenkaan siinäkään vaiheessa jaksanut innostua. Kirja kuitenkin pärjäsi hyvin Helsingin Sanomien äänestyksessä, jossa sai äänestää parasta suomalaista romaania 2000-luvulta. Kirja näkyi olevan myös lainattavissa e-kirjana, joten tuumin sitten että sama tuo on sitten lukaista.

Kirja kertoo naisesta, joka toimii kätilönä. Kirjassa eletään jatkosodan aikaa ja saksalaiset ja suomalaiset ovat vielä tuossa vaiheessa aseveljiä. Kirjan päähenkilö on hyljeksitty omiensa keskuudessa, koska hän on avioton lapsi ja hänen molemmat vanhemmansa ovat poissa kuvioista. Hän on tapahtumien aikaa jo yli 30-vuotias ja hänen epäillään olevan myös hedelmätön. Hänellä on takanaan myös epäonnistunut avioliitto ja hänen miehensä on kadonnut sodassa. Hän on kuitenkin taitava kätilö ja osaa hoitaa sairastuneita. Eräässä synnytyksessä hän kohtaa ensimmäisen kerran saksalaisen valokuvaajan, johon hän rakastuu saman tien. Päähenkilö keplottelee itsensä samalle sotaleirille jossa tämä mies työskentelee ja hankkiutuu tämän seuraan. Mies vaikuttaa olevan melkoinen naisten naurattaja ja hän onnistuukin saamaan yhden paikallista tytöistä raskaaksi. Samalla tavalla käy myös kirjan päähenkilölle, hän tulee raskaaksi miehelle. Asiat menevät lopullisesti vikaan, kun Suomi tekee aselevon Neuvostoliiton kanssa ja suomalaisista tulee saksalaisten vihollisia. Leirillä tapahtuu kaikenlaisia kauheuksia ja lopulta kätilö pakenee seurueineen Kuolleen Miehen vuonolla odottamaan rakastaan ja lupausta uudesta elämästä. Kirjaa lukiessa oli pitkälle epäselvää, oliko rakkaus yksipuolista vai oliko mies myös rakastunut kätilöön. Tähän kysymykseen tuli kuitenkin lopulta vastaus kirjan loppupuolella.


Itse tarina karskeudesta huolimatta ei herättänyt minussa oikein mitään tunteita. Päällisin puolin kirjasta jäi jotenkin sotkuinen vaikutelma. Ajassa poukkoiltiin edestakaisin ja välillä kertojan näkökulmaa vaihdettiin. Tarinan punaista lankaa oli välillä  hankala seurata, mutta saattaa olla että tekstiin olisi pitänyt keskittyä paremmin. Kirjassa keskustelut käyntiin lapin murteella. En tiedä miksi, mutta jostain syystä murteella kirjoittaminen ärsyttää minua jollain tasolla. Asiaa ei auttanut tässä tapauksessa sekään, että oma murteeni on hyvin lähellä tätä kirjassa käytettyä. Nämä tietysti on puhtaasti makuasioita. Kirjan tarina ei itsessään ollut mitenkään uusi tai mitenkään erikoinen. Voisin siis sanoa että kirja oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään loistava. Valitettavasti tämä kirja ei siis oikein vakuuttanut minua. Voisin kuitenkin kuvitella, että rakkaustarinoista pitäville tämä kirja saattaisi toimia paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti