Siirry pääsisältöön

Kätilönä jatkosodan Suomessa


Katja Kettu
Kätilö (2011)


Täytynee tunnustaa että Katja Ketun kirjat eivät ole ikinä oikein kiinnostaneet minua. Laitoin merkille,että tätä Kätilö kirjaa kehuttiin paljon sen ilmestyttyä, mutta en kuitenkaan siinäkään vaiheessa jaksanut innostua. Kirja kuitenkin pärjäsi hyvin Helsingin Sanomien äänestyksessä, jossa sai äänestää parasta suomalaista romaania 2000-luvulta. Kirja näkyi olevan myös lainattavissa e-kirjana, joten tuumin sitten että sama tuo on sitten lukaista.

Kirja kertoo naisesta, joka toimii kätilönä. Kirjassa eletään jatkosodan aikaa ja saksalaiset ja suomalaiset ovat vielä tuossa vaiheessa aseveljiä. Kirjan päähenkilö on hyljeksitty omiensa keskuudessa, koska hän on avioton lapsi ja hänen molemmat vanhemmansa ovat poissa kuvioista. Hän on tapahtumien aikaa jo yli 30-vuotias ja hänen epäillään olevan myös hedelmätön. Hänellä on takanaan myös epäonnistunut avioliitto ja hänen miehensä on kadonnut sodassa. Hän on kuitenkin taitava kätilö ja osaa hoitaa sairastuneita. Eräässä synnytyksessä hän kohtaa ensimmäisen kerran saksalaisen valokuvaajan, johon hän rakastuu saman tien. Päähenkilö keplottelee itsensä samalle sotaleirille jossa tämä mies työskentelee ja hankkiutuu tämän seuraan. Mies vaikuttaa olevan melkoinen naisten naurattaja ja hän onnistuukin saamaan yhden paikallista tytöistä raskaaksi. Samalla tavalla käy myös kirjan päähenkilölle, hän tulee raskaaksi miehelle. Asiat menevät lopullisesti vikaan, kun Suomi tekee aselevon Neuvostoliiton kanssa ja suomalaisista tulee saksalaisten vihollisia. Leirillä tapahtuu kaikenlaisia kauheuksia ja lopulta kätilö pakenee seurueineen Kuolleen Miehen vuonolla odottamaan rakastaan ja lupausta uudesta elämästä. Kirjaa lukiessa oli pitkälle epäselvää, oliko rakkaus yksipuolista vai oliko mies myös rakastunut kätilöön. Tähän kysymykseen tuli kuitenkin lopulta vastaus kirjan loppupuolella.

Itse tarina karskeudesta huolimatta ei herättänyt minussa oikein mitään tunteita. Päällisin puolin kirjasta jäi jotenkin sotkuinen vaikutelma. Ajassa poukkoiltiin edestakaisin ja välillä kertojan näkökulmaa vaihdettiin. Tarinan punaista lankaa oli välillä hankala seurata, mutta saattaa olla että tekstiin olisi pitänyt keskittyä paremmin. Kirjassa keskustelut käyntiin lapin murteella. En tiedä miksi, mutta jostain syystä murteella kirjoittaminen ärsyttää minua jollain tasolla. Asiaa ei auttanut tässä tapauksessa sekään, että oma murteeni on hyvin lähellä tätä kirjassa käytettyä. Nämä tietysti on puhtaasti makuasioita. Kirjan tarina ei itsessään ollut mitenkään uusi tai mitenkään erikoinen. Voisin siis sanoa että kirja oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään loistava. Valitettavasti tämä kirja ei siis oikein vakuuttanut minua. Voisin kuitenkin kuvitella, että rakkaustarinoista pitäville tämä kirja saattaisi toimia paremmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur