Markus Ahonen
Sydämenmurskajaiset (2016)
(Arvostelukappale)
”Ihmiset kuuntelevat vain omia sisäisiä kellojaan. Eivät pelkästään viranomaiset. Tuntuu, että koko Suomi kulkee nykyään omia polkujaan. Ei välitetä muista. Riidellään ja syytetään toista. Ystävien kanssa kilpaillaan, eikä ketään oikeasti kiinnosta, mitä toisille kuuluu ja tapahtuu. Omia asioita hehkutetaan facebookissa. Tai riidellään viimeiseen asti, että voidaan olla oikeassa vaikka valehtelemalla.”
Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa ryhmineen tutkittavaksi murhan. Salaperäinen bisnesmies Karl Bellman on tapettu hänen Suomen vierailullaan. Miksi Karl on tullut yhtäkkiä Suomeen? Tutkinnan edetessä paljastuu yhä oudompia yhteensattumia.Voiko vuosien sitten rippileirillä sattuneella tapahtumalla olla jotain yhteyttä Karlin murhaan? Miten Syyriassa vankina oleva mies liittyy juttuun? Kuka kirjoittaa menestynyttä Sydän-kirjasarjaa? Nämä kysymykset kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Tarina on tässäkin Ahosen kirjassa mukaansatempaava ja tarina roisto paljastuu vasta loppumetreillä. Itse en täysin vakuuttunut kirjan Syyriaan sijoittuvista tapahtumista.Ne jäivät kuitenkin jotenkin irtonaiseksi tarinasta. Luultavasti ajatuksena oli tuoda ajankohtaiset Syyrian tapahtumat esiin, koska mielestäni kirja pyrki myös tietynlaiseen kannanottoon maailman menosta. Minusta tietynlainen pohdiskelu sopii myös dekkareihin, koska dekkareissa voi olla muutakin sisältöä kuin rikollisten jahtaaminen. Yläpuolella olevasta sitaatistakin ilmenee murhe siitä, että ei välitetä toisista. Ihmisiä voi kadota vuosiksi ja kukaan ei kaipaa heitä.
Tässä kirjassa jostain syystä eniten mieleen jäi kirjan henkilöhahmot. Karl Bellman oli onnistunut luomaan hyvän uran ja useita menestyneitä yrityksiä. Toisaalta menestys ei ollut muuttanut miestä vaan hän oli säästäväinen ja ei viihtynyt parrasvaloissa. Jotenkin hieno hahmo. Samaan sarjaan menee myös Perttu, joka ei myöskään halunnut huonojen kokemuksiensa jälkeen julkisuutta ja halusi luottaa sen jälkeen yhä ihmisiin. Tarinassa syvennettiin myös Isakssonin taustoja ja hänen ymmärrystään elämässä eksyksissä olevia nuoria kohtaan.
Yhteenvetona voisin sanoa, että pidin kirjasta. Kuitenkin kirja on dekkariosastossa melkoisen pohdiskeleva, joten ehkä kevyeksi lukemiseksi se ei sovi. Kirja on neljäs Isaksson-dekkari ja tämä kirja sopii luettavaksi, vaikka aikaisempia kirjoja ei olisi lukenutkaan.
Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa ryhmineen tutkittavaksi murhan. Salaperäinen bisnesmies Karl Bellman on tapettu hänen Suomen vierailullaan. Miksi Karl on tullut yhtäkkiä Suomeen? Tutkinnan edetessä paljastuu yhä oudompia yhteensattumia.Voiko vuosien sitten rippileirillä sattuneella tapahtumalla olla jotain yhteyttä Karlin murhaan? Miten Syyriassa vankina oleva mies liittyy juttuun? Kuka kirjoittaa menestynyttä Sydän-kirjasarjaa? Nämä kysymykset kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Tarina on tässäkin Ahosen kirjassa mukaansatempaava ja tarina roisto paljastuu vasta loppumetreillä. Itse en täysin vakuuttunut kirjan Syyriaan sijoittuvista tapahtumista.Ne jäivät kuitenkin jotenkin irtonaiseksi tarinasta. Luultavasti ajatuksena oli tuoda ajankohtaiset Syyrian tapahtumat esiin, koska mielestäni kirja pyrki myös tietynlaiseen kannanottoon maailman menosta. Minusta tietynlainen pohdiskelu sopii myös dekkareihin, koska dekkareissa voi olla muutakin sisältöä kuin rikollisten jahtaaminen. Yläpuolella olevasta sitaatistakin ilmenee murhe siitä, että ei välitetä toisista. Ihmisiä voi kadota vuosiksi ja kukaan ei kaipaa heitä.
Tässä kirjassa jostain syystä eniten mieleen jäi kirjan henkilöhahmot. Karl Bellman oli onnistunut luomaan hyvän uran ja useita menestyneitä yrityksiä. Toisaalta menestys ei ollut muuttanut miestä vaan hän oli säästäväinen ja ei viihtynyt parrasvaloissa. Jotenkin hieno hahmo. Samaan sarjaan menee myös Perttu, joka ei myöskään halunnut huonojen kokemuksiensa jälkeen julkisuutta ja halusi luottaa sen jälkeen yhä ihmisiin. Tarinassa syvennettiin myös Isakssonin taustoja ja hänen ymmärrystään elämässä eksyksissä olevia nuoria kohtaan.
Yhteenvetona voisin sanoa, että pidin kirjasta. Kuitenkin kirja on dekkariosastossa melkoisen pohdiskeleva, joten ehkä kevyeksi lukemiseksi se ei sovi. Kirja on neljäs Isaksson-dekkari ja tämä kirja sopii luettavaksi, vaikka aikaisempia kirjoja ei olisi lukenutkaan.
Kommentit