Jarkko Sipilä
Luupuisto (2014)
Dekkariviikon kunniaksi päätin ottaa arvosteluun yhden tämänhetkisen
lempi dekkarikirjailijani Jarkko Sipilän kirjan. Sipilän kirjoissa on huomiota herättää se,
miten hän osaa kuvata tarkasti (mutta ei tylsästi) poliisityötä ja siihen
liittyviä haasteita. Kuten monissa muissakin Sipilän kirjoissa, Luupuistossa on
päähenkilönä komisario Takamäki ryhmineen.
Sienestäjä löytää luunpalasen, jonka hän toimittaa
poliisille tutkittavaksi. Luu osoittautuu ihmisen luuksi ja luonnollisesti
poliisia alkaa kiinnostaa kenestä luu on peräisin. Sattumalta puistosta löytyy
myös toinen ruumis ja juttu alkaa mennä melkoisen mielenkiintoiseksi. Toisen
kuolleen henkilön kohtalo selviää pian, mutta toisen henkilön kuolemaan liittyy
rikos, joka Takamäen ryhmineen pitäisi selvittää. Onneksi vainajan henkilöllisyys
sentään selviää pian, kun luu paljastuu kuuluvan paikalliselle
pikkurikolliselle Thomakselle. Kenellä olisi syy tappaa syrjäänvetäytyvä laitapuolen
kulkija, jonka hämäräpuuhat eivät ole olleet kovin vakavia. Onko Thomaksella
ollut jotain muitakin vakavia hämäräpuuhia kuin mitä rikosrekisteri antaa
ymmärtää. Paljastuukin että Thomaksella on ollut harrastus, joka olisi antanut
monille syyn käydä hänen kimppuunsa pimeällä kadulla.
Kirjan yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on Takamäen
ohella hänen alaisensa Suhonen, joka liikkuu laillisuuden rajamailla
selvittääkseen rikoksia. Hänellä on kontakteja rikollisiin ja yhteisymmärrys
puolin ja toisin siitä, että he voivat myös hyötyä toisistaan. Kaikkia Suhosen
toimintamalli ei luonnollisesti miellytä ja toiminnassa saa olla melkoisen
tarkkana. Juonii rullaa mukavasti eteenpäin ja rikollisen
henkilöllisyys paljastuu vasta loppumetreillä. Tämäkin Takamäki dekkari on
mukavaa kesälukemista kaikille dekkareiden ystäville ja myös satunnaisille
dekkarin kuluttajille.
Kommentit