Seppo
Jokinen
Koskinen
ja raadonsyöjä (1997)
Kirja alkaa lapsikaappauksella, joka selviää hyvin nopeasti. Aluksi olin hämmentynyt miten koko tapaus liittyy koko kokonaisuuteen, mutta myöhemmin asia toki selvisi. Mielestäni kirjan aloitus ei kuitenkaan ollut kovin oleellinen kirjan juonen kannalta ja olisin ehkä itse jättänyt sen pois. Kirjan ”päärikos” on murha. Atk-osaston erikoisuunnittelija on surmattu omaan huoneeseensa päähän kohdistuvalla iskulla. Murha-asetta ei kuitenkaan näytä löytyvän ja kukaan työpaikalla kieltää tietävänsä asiasta yhtään mitään. Koskisella on asioista omat epäilyksensä ja myös sattumalla on osuutta tutkinnan suunnan kääntymiseen. Kaikki eivät ole kuitenkaan samaa mieltä Koskisen kanssa ja Koskisesta tuntuu, että syytön mies on saamassa rikoksen kontolleen. Koskinen ei kuitenkaan luovuta ja lopulta oikea murhaaja löytyy.
Kirjan juoni on rakennettu niin, että koko ajan tapahtuu ja mielenkiinto pysyy tarinaan koko ajan yllä. Ainakaan itse en osannut päätellä syyllistä missään vaiheessa ja se on tietty dekkarilta aina toivottava piirre. Aiemmin ehkä hieman kritisoin Koskisen hahmoa liian tavalliseksi, mutta nyt tuntui että tässä kirjassa se oli hänessä hyvin mukava piirre. Aina ei sankarin tarvitse olla se yli-ihminen tai joutua täysin ihmeellisiin tilanteisiin. Kirjassa hahmojen keskustelu on myös jotenkin luonnollista ja voisin kuvitella että, reaalimaailmassakin poliisilaitoksella sanailu voisi olla juuri tuollaista.
Joka tapauksessa tuntuu että Koskinen-sarja kannattaisi lukea läpi, koska tähän saakka kirjat ovat olleet kohtuullisen hyviä. Kesäkin lähestyy ja siinä vaiheessa todella kaipaa kevyttä lukemista.
Kommentit