Siirry pääsisältöön

Kafka rannalla


Haruki Murakami
Kafka rannalla (2002)

Täytyy sanoa että tästä kirjasta on vaikea sanoa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Toisaalta pidin kirjasta, mutta toisaalta se jätti täysin kylmäksi. Enemmän kirjasta jäi kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä se oli tarkoituskin. Luultavasti kaipaa itse kirjoihin tietynlaista realistisuutta ja sitä tässä kirjassa ei ollut.

Kirja alkaa siitä kun kirjan toinen päähenkilö Kafka päättää karata kotoa. Hän viisitoistavuotias ja täysin kyllästynyt elämään isänsä kanssa. Hänen äitinsä on lähtenyt jo vuosia sitten ja Kafka ei kunnolla muista edes hänen kasvojaan. Kafka vaeltelee ympäriinsä ja päätyy lopulta kirjastoon töihin. Siellä hän tapaa salaperäisen neiti Saekin, jonka menneisyydessä tuntuu tapahtuneen jotain kummallista. Toinen päähenkilö on vanha mies Nakata, joka on menettänyt onnettomuusessa osan minuudestaan. Hän ei osaa lukea tai ymmärrä asioita samalla tavalla kuin muut. Tosin hän osaa keskustella kissojen kanssa ja ansaitsee hieman taskurahaa kadonneiden kissojen etsimisellä. Eräänä päivänä Nakata lähtee pitkälle matkalle etsimään jotain tärkeää. Jossain vaiheessa näiden kahden päähenkilön kohtalot risteävät mitä omituisemmalla tavalla.

Kirja alkaa Kafkan karkumatkalla ja välillä taas kirjassa hypätään kuvailemaan päivää jolloin Nakatan onnettomuus tapahtui. Väliilä taas kerrotaan Nakatan tarinaa. Erityisesti kirjan rakenne oli sellainen, mikä piti mielenkiinnon yllä, vaikka muutoin olin lukiessani enemmän kummastunut. Puhuvat kissat tai taivaalta satavat iilimadot eivät ole ehkä minun juttuni. Toisaalta kirja sisälsi myös vakampaa pohdiskelua. Kirjan takakannessa kuvaillaan, että tapahtumat ovat unenomaisia. Se lienee aika hyvä sana kuvailevaa tätä kirjaa.

Kirja oli erilainen ja omalla tavallaan mielenkiintoinen. Kuitenkin en usko, että olen tämäntyyppisen kirjan kohdejoukkoa. Piristävää kuitenkin lukea jotain erilaista ja japanilaista kirjallisuutta. Olen kuullut että kirjailijalla on hyviä kirjoja ja olisi mielenkiintoista yrittää lukea häneltä myös jotain muuta.





Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minullakin tämän kirjan lukeminen menossa. Projekti on kestänyt jo kohta vuoden, mikä on minulle harvinaista. Välillä olen jättänyt Murakamin pöydälle ja lukenut toisen kirjan ja palannut taas sitten kahlaamaan Murakamia.

Kirjaa on vielä reilusti jäljellä, mutta kirja on nimenomaan outo. Toisaalta kieli on sujuvaa ja sitä on kohtalaisen mukava lukea, mutta kirja ei herätä mitään tunteita tai saa aikaan mitään koukkua tai jännitystä miksi haluaisi jatkaa eteenpäin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur