Haruki
Murakami
Kafka
rannalla (2002)
Täytyy
sanoa että tästä kirjasta on vaikea sanoa mielipidettä suuntaan
tai toiseen. Toisaalta pidin kirjasta, mutta toisaalta se jätti
täysin kylmäksi. Enemmän kirjasta jäi kysymyksiä kuin vastauksia.
Ehkä se oli tarkoituskin. Luultavasti kaipaa itse kirjoihin
tietynlaista realistisuutta ja sitä tässä kirjassa ei ollut.
Kirja
alkaa siitä kun kirjan toinen päähenkilö Kafka päättää karata
kotoa. Hän viisitoistavuotias ja täysin kyllästynyt elämään
isänsä kanssa. Hänen äitinsä on lähtenyt jo vuosia sitten ja
Kafka ei kunnolla muista edes hänen kasvojaan. Kafka vaeltelee
ympäriinsä ja päätyy lopulta kirjastoon töihin. Siellä hän
tapaa salaperäisen neiti Saekin, jonka menneisyydessä tuntuu
tapahtuneen jotain kummallista. Toinen päähenkilö on vanha mies
Nakata, joka on menettänyt onnettomuusessa osan minuudestaan. Hän
ei osaa lukea tai ymmärrä asioita samalla tavalla kuin muut. Tosin
hän osaa keskustella kissojen kanssa ja ansaitsee hieman taskurahaa
kadonneiden kissojen etsimisellä. Eräänä päivänä Nakata lähtee
pitkälle matkalle etsimään jotain tärkeää. Jossain vaiheessa
näiden kahden päähenkilön kohtalot risteävät mitä
omituisemmalla tavalla.
Kirja
alkaa Kafkan karkumatkalla ja välillä taas kirjassa hypätään
kuvailemaan päivää jolloin Nakatan onnettomuus tapahtui. Väliilä
taas kerrotaan Nakatan tarinaa. Erityisesti kirjan rakenne oli
sellainen, mikä piti mielenkiinnon yllä, vaikka muutoin olin
lukiessani enemmän kummastunut. Puhuvat kissat tai taivaalta satavat
iilimadot eivät ole ehkä minun juttuni. Toisaalta kirja sisälsi
myös vakampaa pohdiskelua. Kirjan takakannessa kuvaillaan, että
tapahtumat ovat unenomaisia. Se lienee aika hyvä sana kuvailevaa
tätä kirjaa.
Kirja
oli erilainen ja omalla tavallaan mielenkiintoinen. Kuitenkin en
usko, että olen tämäntyyppisen kirjan kohdejoukkoa. Piristävää
kuitenkin lukea jotain erilaista ja japanilaista kirjallisuutta. Olen
kuullut että kirjailijalla on hyviä kirjoja ja olisi
mielenkiintoista yrittää lukea häneltä myös jotain muuta.
Kommentit
Kirjaa on vielä reilusti jäljellä, mutta kirja on nimenomaan outo. Toisaalta kieli on sujuvaa ja sitä on kohtalaisen mukava lukea, mutta kirja ei herätä mitään tunteita tai saa aikaan mitään koukkua tai jännitystä miksi haluaisi jatkaa eteenpäin.