Sadonkorjaaja

Erkki Tuormaa

Sadonkorjaaja (2010)

Kirjaston dekkarihyllyllä vieraillessani päätin vilkaista Erkki Tuormaan esikoisdekkaria. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon ja ilahduin huomatessani, että tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini Ouluun. Kirja sitten lähti mukaani kotiin. Toki kirjassa sitten vierailtiin monilla muillakin paikkakunnilla kuten Kemissä ja Tampereella.

Kirja alkaa myyntineuvottelija Janne Juopperin surmalla hänen työpaikallaan. Murha ei jää viimeiseksi vaan jostain kumman syystä saman kodinkoneketjun kauppiaita surmataan ympäri Suomea. Murhaajalla on myös erikoinen tapa  piirtää uhrinsa viereen risti. Oulun yksikön komisario Ilpo Lipponen ryhmineen saa jutun tutkittavakseen. Polttava kysymys on tietysti mikä on murhien taustalla. Janne Juopperin kotoa löytyy muutamia puhelinlaatikoita, jotka vaikuttavat kuuluvan kodinkoneketjulle ja toiselta uhrilta löytyy mystinen numerosarja puseron taskusta. Ilpo Lipponen ei ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten hänelä kuluu aikaa selvittäessään miten esimerkiksi RFID-tunniste toimii. Tämä tietysti saattaa turhauttaa teknistä puolta ymmärtävää lukijaa, koska hän on omissa päätelmissään on jo edellä Ilpoa.

Dekkarikirjailijoille ominaiseen tyyliin myös Tuormaa on kehitellyt omaperäisiä hahmoja kirjaansa. Ilpo Lipponen ei vaikuta ensisilmäyksellä poliisilta epäsiistin olemuksensa takia ja välillä hän vaikuttaa kärsivän uskottavuusongelmista. Löytynoja on sinnikäs rikostutkija, jossa on kuitenkin pahasti sovinistin vikaa. Milja taas on nuori naispoliisi, joka ei aina luota itseensä. Mielenkiintoisin ja sympaattisin hahmo on kuitenkin tarinan päähenkilö Ilpo, joka elää vapaata poikamieselämää. Vapaa-ajalla hän soittaa bändissä ja korjailee polkupyöriä. Tuormaa kertoo paljon kirjassaan myös päähenkilöidensä yksityiselämästä ja taustoista, mikä kevensi tunnelmaa. Siirtymiset paikasta toiseen tai ajasta toiseen, olivat minusta onnistuneita.

Oulu kaupunkina jäi kuitenkin aika lailla tarinan taustalle, koska juoni oli melkoisen mukaansa tempaava. Itselleni hampaankoloon jäi kirjan loppu, koska mielestäni kirjan rikollisella ei ollut uskottava motiivi teoilleen. Mutta asiasta voidaan toki olla toista mieltä. Joka tapauksessa melkoisen vakuuttava esikoiskirja.