Laila Hirvisaari
Minä, Katariina (2011)
”Joudun makaamaan tässä paikoillani kenties kuukausia, nyt on aikaa miettiä ja käydä läpi elämääni. Olisiko sinulla aikaa Leon? Voisimmeko selvittää yhdessä minun muistiinpanojani niin ettei papereihini jäisi jälkipolville virheitä ja asiattomuuksia. Minulla on aavistus että kaikki kirjoitukseni ei ole totuudellisia. Se vaivaa minua. Voisitko sinä kuunnella?”
Venäjän kuuluisa keisarinna Katariina Suuri loukkaa jalkansa ja joutuu olemaan paikoillaan särkyjensä vuoksi. Hän näkee nyt oivallisen mahdollisuuden muistella elämäänsä ylikamariherransa ja ystävänsä Leonin kanssa. Hän on jo vanha ja haluaa tehdä synninpäätön ennen kuolemaansa.
Minulla itsellani oli varsin hatara käsitys tästä Venäjän kuuluisasta keisarinnasta ennen tämän kirjan lukemista. Muistelin että häntä pidettiin valistushallitsijana, joka jossain määrin oli kiinnostunut alamaistensa hyvinvoinnista. Katariina oli alunperin saksalainen prinsessa, joka naitettiin Venäjän suuriruhtinas Pietarin kanssa. Pietarin oli tarkoitus nousta valtaistuimelle tätinsä Elisabethin jälkeen, joka oli kaapannut aikaisemmin vallan. Avioliitto oli hyvin onneton ja nuori suuriruhtinas ei ollut kiinnostunut nuoresta vaimostaan. Katariinan asema olikin melkoisen heikko, koska hänen tärkein tehtävänsä oli synnyttää perillinen. Kirjassa kuvattiin paljon hovissa tapahtuvaan juonittelua, josta nuori Katariina selviää muutaman ystävänsä avulla.
Kirja kuvaa Katariinan nuoruutta ennen kuin hänestä tulee keisarinna. Kirjailija on taidokkaasti kuvannut hovissa tapahtuvaa kieroilua, mutta samalla hauskanpitoa ja ylellistä elämää. Romaanissa Katariina joutuu kärsimään ja pelkäämään henkensä puolesta. Hänet tempaistaan nuorena pois kotoaan vieraaseen maahan ja hänen äitinsä ei välitä hänen tunteistaan. Myöhemmin hän joutuu pelkäämään henkensä puolesta ja hänen rakkaat lapsensa riistetään häneltä. Vaikka Katariina kuvataan sympaattisena, hän toisaalta on hyvin vahva persoona ja itsekäs monissa asioissa.
Mielestäni kirja oli hyvä ja kiinnostavasti kirjoitettu. Toisaalta tämän typpisissä kirjoissa on aina hieman hankalaa mieltää missä fakta ja fiktio sekoittuu, mikäli ei tunne historiaa kovinkaan tarkasti. Kirjassa oli paljon aitoja henkilöitä, jotka ovat oikeastikin olleet Katariinan lähipiirissä. Tietysti tällaisessa aiheessa on vain mielikuvitus rajana ja sitä kirjailijalla näyttää olevan. Huomasin että kauppoihin on nyt tullut tämän kirjan jatko-osa. Me,keisarinna ilmeisesti keskittyy Katariinan elämän toiseen puoliskoon Venäjän hallitsijana. Tämä kirja oli sen verran kiinnostava, että varmasti hankin myös tuon jatko-osan.
Kommentit