Siipirikko (2013)
Seljan perhe murhataan hänen ollessaan pieni ja hän joutuu orjaksi Ahtilan tilalle. Selja tulee hyvin toimeen eläinten kanssa ja hänen isäntänsä Mielo tekee hänestä haukan kasvattajan. Seljalla on myös toinen taito, joka tekee hänestä tärkeän. Hän osaa lukea ja kirjoittaa. Selja onkin tarkoitus naittaa Mielon pojalle Pessille, jota Selja vihaa yhtä paljon kuin isäntäänsä Mieloa. Seljan elämässä tapahtuu käännekohta, kun ritari Aijo saapuu Ahtilan tilalle ostamaan metsästyslintua. Aijo näkee Seljan sormessa kotkasormuksen, joka kuuluu hänen suvulleen. Ritari Aijo luulee Seljaa sukunsa jäseneksi, vaikka sormus on joutunut hänen haltuunsa sattumalta. Tuon suvun perheessä on myös ollut tytär, jota oli kutsuttu Seljaksi. Tämä Selja oli kuollut jo ennen kuin hänet oli ehditty myydä orjaksi. Selja haluaa vapauteen ja valehtelee sormuksen kuuluneen hänen isälleen. Tämä on Seljan ensimmäinen valhe. Samalla kertaa Selja ja Aijo myös rakastuvat.
Selja päättää paeta orjuudesta ystävänsä Häkin ja kasvattamansa kotkan Primuksen kanssa. Ennen pakoaan Häkki tappaa Mielon sisaren ja äidin. Pakomatkallaan seurue törmää ritari Aijoon, joka on tullut pelastamaan sukulaiseksi luulemaansa tyttöä. Aijo seurueineen johtuu taisteluun Mielon joukkojen kanssa, joka on lähtenyt ajamaan takaa karkulaisia. Seljan entiset isännät häviävät taistelun ja Pessi vannoo kostoa Seljalle.
Selja pääsee orjuudesta uudenlaiseen orjuuteen. Hänet tuodaan oletettujen sukulaistensa luokse, mutta valhe jäytää Seljan sisintä. Käy ilmi että tämä ei ole ainut asia, josta hän joutuu elämänsä aikana valehtelemaan. Kaikkia tapahtumia leimaa myös Aijon ja Seljan kielletty rakkaus toisiaan kohtaan. Pessi ei myös ole unohtanut kostoaan ja aikoo palata tuhoamaan Seljan elämän.
Pidin tästä kirjasta paljon ja mielestäni tämä oli onnistuneempi teos kuin Vuoren edellinen kirja. Edellisessä kirjassa tarina välillä ikään kuin junnasi paikallaan, mutta sitä ongelmaa ei ollut tässä kirjassa. Kirjan tapahtumien kuvaukset olivat välillä aika julmia ja myös lukijasta oli piinaavaa odottaa milloin Seljan salaisuudet paljastuvat. Toisaalta kirja oli myös melkoisen romanttinen ritari saapuu pelastamaan neidon hädästä mielikuvineen. Tässä tapauksessa tämä ei häirinnyt, vaikka en olekaan mikään rakkaustarinoiden ystävä. Jännä sinänsä miten kirjaa lukemalla oppii samalla jotain menneisyydestä. En esimerkiksi itse tiennyt että haukkoja ja kotkia on käytetty metsästykseen. Muutenkin jostain syystä kirjasta ovat jääneet mieleen ne kohdat, jossa kuvattiin eläimiä tai niiden arvostusta tuon ajan maailmassa. Monesti kirjaa lukiessa tuli mieleen miten heikko naisen asema on tuohon aikaan ollut verrattuna nykyhetkeen. Ei olisi varmaan ollut helppoa elää naisena 1300-luvun Suomessa.
Kirjaa voi suositella sellaisille, jotka tykkäävät romanttisesta tarinasta historiallisessa ympäristössä. Kirja oli aika samantyyppinen kuin edellinenkin Vuoren kirja. Eli jos piti siitä, pitää myös luultavasti tästä kirjasta.
Kommentit