Siirry pääsisältöön

Mies joka ei kuulu minnekään


John Irving
Sirkuksen poika (1994)

John Irvingin kirja sijoittuu tällä kertaa Intiaan. Kirjan päähenkilö tohtori Farrokh Daruwalla on ortopedikirurgi, jolla on kaksi harrastusta. Hän keräilee kääpiöiden verta ja käsikirjoittaa elokuvia. Hänellä on myös kaksi kotimaata. Toinen on Kanada ja toinen on Intia. Kummassakaan maassa hän ei tunne olevansa kotonaan. Yhdessä paikassa tohtori tuntee olevansa kotona. Se paikka on sirkus.



Tohtori on taas vierailulla entisessä kotikaupungissaan Bombayssa. Siellä tohtori korjailee rampojen jäseniä ja haaveilee joskus löytävänsä geenin joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta. Sen vuoksi hän kerää kääpiöiden verta. Tohtori myös käsikirjoittaa komisario Dhar elokuvia, joiden päähenkilöä esittää hänen niin sanottu ottopoikansa John D. Elokuvat ovat suosittuja, mutta ne onnistuvat aina suututtamaan jonkin kansanryhmän Intiassa. Elokuvat eivät ole ole myöskään kriitikoiden mieleen. Tohtorin "ottopojan" Johnin kaksoisveli on myös saapumassa Intiaan. Valitettavasti veljekset eivät vielä tiedä toistensa olemassaolosta. Miten näin on päässyt käymään, on jo kokonaan toinen tarina.

Näistä kohtuullisen sekavista asetelmista, tohtori tempaistaan mukaan selvittämään murhamysteereitä. Bombayn kaduilla liikkuu vaarallinen sarjamurhaaja, joka tappaa ilotyttöjä ja piirtää heidän vatsanahkaansa irvokkaan norsuhahmon. Murhaaja näyttää saaneen piirroksiin ideansa tohtorin käsikirjoittamasta komisario Dhar elokuvasta. Mutta kuka onkaan loppujen lopuksi matkinut ketä. Käy ilmi että tohtori Daruwalla on tekemisissä murhaajan kanssa jo kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt murhaaja on palannut takaisin heidän keskuuteensa ja tällä kertaa hän uhkaa myös tohtorin "ottopoikaa" Johnia.

Kirjan henkilöhahmot olivat hyvin kiinnostavia. Tarinassa vilisee näyttelijöitä, uskovaisia, kääpiöitä ja aivan tavallisia ihmisiä joilla on oma tarina kerrottavanaan. John Irving kehittää tarinaansa vähitellen, mutta ei sorru jaaritteluun mikä on jossain hänen kirjoissaan on välillä ongelmana. Kirjan saatesanoissa käy ilmi että John Irving on tehnyt paljon taustatyötä kirjansa eteen. Sen huomaa lukiessa tätä kirjaa. Vaikka Irving ei omien sanojensa mukaan tunne Intiaa, hän kirjoittaa siitä sinne sijoittuvaa tarinaa hyvin uskottavasti. Tarina onnistuu myös olemaan jännittävä ja kirjaa on vaikea laskea käsistä. Olen pitänyt kaikista John Irvingin kirjoista, mutta tämä kirja on ollut niistä tähän mennessä paras.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur