Anne Frank Päiväkirja
Toimittaneet Otto H. Frank ja Mirjam
Pressler (2008)
Kesällä vuonna 1942 Frankien perhe
joutui piiloutumaan juutalaisvainoja vanhan liiketalon salaiseen
siipeen. Perheen nuorin tytär Anne piti päiväkirjaa koko
kaksivuotisen piileskelyn ajan. Piileskelijöiden jäätyä kiinni,
perheen ystävä pelasti muistiinpanot ja toimitti ne sodan jälkeen
Annen isälle. Annen isä Otto H. Frank halusi julkaista tyttärensä
muistiinpanot kirjana ja näin kunnioittaa kuolleen tyttärensä
toivetta.
Muistiinpanot alkavat ajasta, jolloin
Anne elää vielä huoletonta ja onnellista elämää. Anne käy
koulua ja hänellä on paljon kavereita ja ihailjoita. Juutalaisten
vainoaminen on kuitenkin jo alkanut ja monia on jo kyyditty
vankileireille. Tilanne kärjistyy nopeasti ja Frankien perhe päättää
kadota. Eräänä iltana he pakkaavat tavaransa ja jättävät
kotinsa ja asettuvat asumaan paikkaan, jota kirjassa kutsutaan
nimellä salainen siipi. Frankien perheen lisäksi siivessa majailee
muistakin juutalaisia. He ovat Van Pelsin perhe ja Fritz Pfeffer eli
yhteensä piilopaikassa on kahdeksan henkilöä. Heidän suojelijansa
toimittavat piilopaikkaan ruokaa ja muita tarvikeita. Salaisessa
siivessä on tiukat säännöt joiden mukaan tulee liikkua ja toimia.
Muutoin vaarana on paljastuminen liikehuoneiston työntekijöille tai
naapurustolle.
Päiväkirja kuvaa pitkiä päiviä ja
tylsyyttä ja pelkoa, jota ihmiset kokevat. Piileskelijät kuluttavat
aikaa lukien, opiskellen tai tehden kotitöitä. Välillä heidän on
istuttava hiljaa tuntikausia pilkkopimeässä huoneessa paljastumisen
pelossa. Vapaampi liikkuminen on sallittua vain tiettyinä aikoina ja
verhot on pidettävä tiukasti kiinni. Henkilökemiat menevät
välillä ristiin, mutta muita ihmisiä ei pysty pakenemaan
minnekään. On todella vaikea kuvitella miten tässä ympäristössä
jaksaisi elää vuosikausia, mutta toisaalta näillä ihmisillä ei
ole ollut vaihtoehtoja. Anne kuvaa kuinka ihmiset valittavat olojaan,
mutta toisaalta se tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta kun muut
juutalaiset kuolevat keskitysleireillä. Anne kokee että hänen
perheensä on monessa suhteessa onnekas ja tuntee siitä välillä
syyllisyyttä. Piilopaikassa kuunnellaan myös paljon radiota ja
seurataan sodan tapahtumia. Kaikki toivovat vaan kahta asiaa;
saksalaisten häviötä ja sodan loppumista.
Päiväkirja kuvaa Annen kasvua
lapsesta aikuiseksi poikkeuksellissa oloissa. Hänen suhteensa äitiin
on vaikea ja hän käy normaaleita nuoren naisen pohdintoja elämästä.
Anne kirjoittaa paljon tulevaisuudesta ja siitä mitä hän tekee
sodan jälkeen. Annen toiveena on saada kirjoittaa ja saavuttaa
elämässään jotain. Anne kirjoittaa myös paljon tunteistaan muita
perheenjäseniä kohtaan ja kuvaa ihmisten välisiä suhteita heidän
piilopaikassaan. Kirjan kauneinta antia on mielestäni Annen tunteet
Van Pelsin perheen poikaa Peteriä kohtaan. Anne saa kokea kurjassa
ympäristössä rakastumisen tai ainakin voimakkaan ihastumisen.
Mielestäni päiväkirja oli
mielenkiintoinen. Se kuvasi ihmisten arkea toivottomissa olosuhteissa
ja toisaalta sitä loputonta toivoa jota ihmiset jaksoivat ylläpitää
paremmasta huomisesta. Anne halusi kovasti saavuttaa jotain elämänsä
aikana ja mielestäni hän teki sen tämän kirjan välityksellä.
Hänen päiväkirjastaan tuli yksi 1900-luvun luetuimmista kirjoista.
Kommentit