Niillas Holmberg
Halla Helle (2021)
Muutama tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Tavoitteena olisi taas aktivoitua täällä blogin puolella ja mahdollisesti laajentaa postausten aihepiiriä myös kirjallisuuden ulkopuolelle. Lukeminen on kuitenkin vain yksi ajanviettotapa toisten rinnalla ja olisi mukava välillä jakaa ajatuksia muihinkin asioihin liittyen.
Halle Hellen lukeminen alkoi minulla vähän nihkeästi. Aloitin kirjaa suurin odotuksin, mutta tarina ei aluksi oikein innostanut. Meinaisin jopa jättää kirjan kesken, mutta jossain vaiheessa otin kirjan takaisin hyppysiini ja aloin lukea. Kirjan päähenkilö Samu on muuttanut Utsjoelle kirjastonhoitajaksi ja samalla tutustunut saamelaiseen taitelijaan Elleen, joka tunnetaan myös taitelijanimellä Halla Helle. Elle on lopettanut taiteen tekemisen ja Samu koittaa saada Elleä takaisin taiteen pariin. Elle kuitenkin tuntee vetoa esivanhempiensa maailmaan ja elämäntapaan ja tuntee suurta ristiriitaa nykyisen ja menneen maailman välillä. Hän myös näkee unia, joiden merkityksiä Samu yrittää tulkita.
Unien tulkistaa kirjassa harrastettiin sivukaupalla. Niillä oli keskeinen merkitys kirjan tarinan kannalta, mutta itse en tästä puolesta kirjassa jaksanut oikein innostua. Sen verran aihe kiinnosti, että päädyin kirjan innostamana hieman googlailemaan millaista unien tulkintaan liittyvää kirjallisuutta on tarjolla, mutta monet vaikuttivat omasta mielestä liian epätieteellisiltä. Joka tapauksessa tämä osa kirjasta oli minulle liian raskasta ja tuntui, että näitä osioita ei jaksanut kunnolla edes lukea. Näkökulma ei ehkä vaan sytyttänyt.
Syy miksi halusin alunperin lukea kirjan oli se, että halusin tietää lisää saamelaisista ja heidän historiastaan. Oma tuntuma on, että saamelaisten asioita ei juuri käsitellä esimerkiksi koulussa ja siksi oma oma tietämys oli aika heikkoa. Sain esimerkiksi ensimmäistä kertaa tietää, että suomalaiset ovat sortaneet saamelaisia vasta joskus aikuisiällä käydessäni Rovaniemellä jossain museossa. Tilanne ei kirjan mukaan ole nykyään sen parempi vaan saamelaisten oikeuksia omaan maahansa rikotaan jatkuvasti. Suomen päättäjillä on muodollinen velvollisuus kuunnella saamalaisten mielipiteitä, mutta niitä ei välttämättä kuitenkaan oteta oikeasti huomioon.Kirjassa oli esimerkiksi tilanne, jossa tuulipuisto haluttiin rakentaa porohoitoalueelle ja virkamiehillä ei tuntunut oleva aitoa kiinnostusta ottaa paikallisten näkökulmia asiassa huomioon. Tässä vaiheessa tuntui, että rahako se
kaiken valitettavasti aina ratkaisee.
kaiken valitettavasti aina ratkaisee.
Samu oli sinänsä kiinnostava persoona, koska häntä oli hieman vaikea ymmärtää. Jotenkin jäi sellainen käsitys, että Samu halusi kuulua joukkoon ja ehkä jopa olla saamelainen. Asiaan vaikutti varmasti se, että hän vaikutti olevan rakastunut tai rakastumassa Elleen. Hän myös tuntui pitävän itseään todella fiksuna, mikä välillä ärsytti. Lisäksi ennakkoluuloja tuntui olevan puolin ja toisin.
Kokonaisuutena kirja ei ehkä kuitenkin ollut omaan makuun. Siinä oli ihan kiinnostavia ja myös ajatuksia herättäviä osioita, mutta osittain siihen oli vaikea päästä sisälle. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että itsellä ei ole juuria lappiin, joten paikallista elämäntapaa voi olla vaikea sisäistää.
Kommentit