maanantai 19. marraskuuta 2018

Perikato

Ilkka Remes
Perikato (2018)
Arvostelukappale

Ilkka Remes on kirjailija, jonka kirjoja olen lukenut teini-ikäisestä saakka. Remes on hyvin tuottelias kirjailija ja samalla myös salaperäinen. Hän ei kirjoita omalla nimellään tai viihdy julkisuudessa. Sinänsä mukavaa, että ilman jatkuvaa julkista edustamista on myös mahdollista menestyä kirjamarkkinoilla. Luulen että Remeksen kirjat ja hänen niiden eteen tekemä kova taustatyö puhuvat puolestaan.

Remes on taitava kirjoittaja, mutta kaikki hänen kirjansa eivät ole innostaneet minua samalla tavalla. Remeksen Jäätyvä helvetti oli aiheensa puolesta mielenkiintoinen ja luin kirjan ahmimalla. Valitettavasti Perikato ei kuitenkaan pysty samaan koukuttavuuteen. Myös tässä kirjassa on Remekselle tyypillistä kansainvälisen tason draamaa ja päähenkilöt eivät ole timppa tavallisia, jotka vaan nyt sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Kirjan yksi päähenkilöistä on Robert, jolla on vuosien CIA-kokemus ja myös hänen perheeellään on ollut muu kuin tavallinen päivätyö. Yksi kirjan teemoista onkin Robert ja hänen perheensä salaisuudet, jotka paljastuvat pikkuhiljaa.

Kirjassa käsiteltiin myös maahanmuuttoa ja sen aiheuttamaa vastakkainasettelua. Ehkä kirjan paras anti oli tämän aiheen käsittely. Asiaa käsiteltiin mielestäni monesta eri näkökulmasta ja kohtuullisen neutraaliin sävyyn.  Kirja ei anna asiaan mitään vastauksia, mutta antaa tietysti miettimisen aiheita. Remes käsittelee monesti kirjoisssan ajankohtaisia tai muuten arkoja aiheita fiktiivisen tarina keinoin ja monesti tämä on myös hyvä lähestymistapa omien ajatusten kokoamiseen.

Päällimmäinen tuntemukseni kirjasta oli kuitenkin se, että yhteen kirjaan oli mahdutettu liikaa henkilöitä ja asioita. Ne tekivät aika ajoin lukemisesta raskasta ja välillä sain ihan tosissani miettiä miten henkilö tai tapahtumat liittyvät toisiinsa. Remeksen kirjat harvoin päästävät lukijaansa helpolla, mutta liika on aina liikaa.

Oma mielipiteeni kirjasta muodostui ehkä eniten kirjan aiheen perusteella, joka ei ollut itselle se kaikista mielenkiintoisin. Kirjojen aihepiiri on se, joka laittaa minulla Remeksen kirjat paremmuusjärjestykseen. Jos Remeksen kirjat ovat tuttuja ja aihe kiinnostaa,tätä ei kuitenkaan kannata jättää välistä.