Pirjo Toivanen
Pyhä paha perhe (2017)
Arvostelukappale
Toivasen teos Pyhä paha perhe oli teemoiltaan minulle lähes täysosuma. Siinä oli teatterimaailmaa, talousrikollisuutta, mutta myös ihmissuhdedraamaa. Eli kaikkia aineksia, jotka tällä hetkellä uppoaa ainakin tähän lukijaan. Toivanen on saanutkin kaikki nämä ainekset yhdistettyä melkoisen mielenkiintoisella tavalla.
Mirja Mustasaari on Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä. Hän on eronnut miehestään ja viettää vapaa-ajallaan aikaa poikansa kanssa niin paljon kuin ehtii. Hän tapaa hammaslääkäri-reissullaan mukavan hammaslääkärin Juhan, jonka kanssa hänellä syttyy romanssinpoikanen. Juha on mukava tyyppi, mutta hänellä on myös omat murheensa. Hänen epämääräinen edellinen ihmissuhteensa on päättynyt ja myös taloudelliset murheet painavat päälle. Juhalla on oma firma ja hänelle paljastuu, että kirjanpidossa on paljon epäselvyyksiä hänen tietämättään. Myös Mirjalla on omat menneisyyden haamunsa. Kirjan edetessä paljastuu, että Mirja on aikoinaan adoptoitu ja hän tuntee, että hän ei ole ollut tämän vuoksi yhtä rakas ja arvokas tytär kuin hänen sisarensa. Tämä vaikuttaa olevan hänelle raskas taakka kantaa. Mirja vaikuttaa onnettomalta ja hukassa olevalta menestyksekkäästä näyttelijän urasta huolimatta. Näistä aineksista Toivanen saa keiteltyä melkoisen mehukkaan sopan, joka pitää lukijan otteessaan viimeisille sivuille saakka.
Kirja sijoittuu 1990-luvan laman aikaan, joka tuo oman lisämausteensa tarinalle. Ajanjakso on ollut monelle yrittäjälle haastava ja tilannetta on myös mielenkiintoista verrata nykyhetkeen. Kirjasta löytyy myös aineksia, joihin oli helppo hymähdellen samaistua. Aina ei ole helppoa tulla toimeen sukulaistensa kanssa, vaikka sukulaisten hössötyksen taustalla on yleensä pelkästään hyvä tarkoitus Juhan ja Mirjan romanssin kehittymistä oli myös mukava seurata, koska sen kuvaus ei ollut mitenkään siirappinen vaan hyvin todentuntuinen. Kirja kerronta oli melkoisen rentoa ja tarina eteni mukavasti. Ainut miinus oli kirjan minäkerronta, joka ei ole ainakaan omaan makuun. Tekstin olisi saanut vielä sujuvammaksi ilman sitä.
Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi ja miksi ei myös pimeneviin syysiltoihin. Kirjasta varmasti moni lukija löytää itselleen jotakin.
Kommentit