sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Mersumies ja muut kesän luettavat

Viimeinen vartio on Stephen Kingin Mersumies-trilogian päätösosa. Tätä kirjaa ennen on ilmestynyt Mersumies ja Etsivä löytää kirjat, jossa seikkailevat samat henkilöt. Mersumies eli Brady Hatsfield on joukkomurhaaja, joka on ajanut tahallaan väkijoukkoon surmaten ja vahingoittaen monia ihmisiä. Tämä teko ei kuitenkaan riittänyt hänelle vaan hän suunnitteli vieläkin suurempaa iskua nuorten konserttiin. Eläköitynyt poliisi Bill Hodges terävine apulaisineen kuitenkin estää hänen aikeensa ja toimittaa Bradyn aivovammaosastolle. Bradyn ei odoteta koskaan enää palautuvan ennalleen. Mersumies-casen myötä Bill saa elämälleen uutta suuntaa ja perustaa yksityisetsivätoimiston Etsivä löytää, jonka tutkimuksia sarjan toinen osa käsittelee.

Kolmannessa eli päätösosassa Bill on pyörittää edelleen yritystään ja Mersumies Brady on edelleen aivovammaosastolla. Toisaalta Bradyn ympärillä liikkuu villejä huhuja, joiden mukaan hän voi ajatuksen voimalla siirtää esineitä. Huhut kiistetään tietysti jyrkästi, mutta sairaalan työntekijät ovat peloissaan. Bill joutuu jälleen epäsuorasta tekemisiin Mersumiehen kanssa, sillä yksi hänen eloonjääneistä uhreistaan on kuollut. Paikalta löytyy mystinen Z-kirjain, mutta muuten tapaus vaikuttaa laajennetulta itsemurhalta. Bill kuitenkin vaistoaa jutussa jotain muuta. Samaan aikaan tietyllä pelikonsolilla pelaavat henkilöt alkavat käyttäytyä omituisesti tai itsetuhoisesti. Kaikilla näillä tapahtumilla näyttää olevan järjetön yhteys Mersumieheen. Bill joutuu toteamaan, että Mersumies on jälleen palannut jossain olomuodossa ja entistä vahvempana.

Mersumies-trilogia on siinä mielessä poikkeuksellista Kingiä, että se on enemmän jännäri kuin mitään muuta. Yliluonnolliset voimat tulevat esiin vasta sarjan viimeisessä osassa. Tämä sarja kuitenkin oli mielestäni siitä huolimatta hyvää Kingiä. En ole ollut viime vuosina enää kovin innostunut Kingin kirjoista, mutta tämä palautti kiinnostuksen taas hänen tuotantoonsa. Kirjasarjassa ehkä yllättäen kiinnosti myös Billin yhtiökumppanin Hollyn hahmo. Holly oli sarjan ensimmäisessä osassa lähes sukulaistensa talutusnuorassa kävelevä avuton nainen, joka ei osannut toimia ihmisten kanssa. Kirjasarjan edetessä Hollystä löytyy paljon potentiaalia ja hänestä kasvaa tärkeä tukihenkilö Billille.

Kingin lisäksi lukupinossa on Jo Nesbon Jano, jossa Harry Hole ilmeisesti jälleen seikkailee. Tätä kirjaa en ole vielä yhtään ehtinyt aloittaa, mutta luultavasti teen siitä oman postauksen. Hieman erilaista tyyliä taas edustaa David Duchovnyn Miss Subways, mutta myös tässä kirjassa liikkuvat yliluonnolliset voimat. Tähän saakka kirja on ollut kankean alun jälkeen jopa yllättävän hyvä. Perinteisempää ihmiskohtaloita kuvaavaa kirja Tommi Liimatan Autarktis on edelleen lukupinossa kesken. Ehkä näin keskikesällä pohjoinen synkkä mielenmaisema ei houkuta, mutta kirja on toisaalta taitavasti kirjoitettu.


1 kommentti:

  1. Kiva kuulla, että King-kiinnostus palasi! Duchovny kiinnostaa ja Nesbøn tuotantoonkin pitäisi viimein tutustua.

    VastaaPoista