Siirry pääsisältöön

Loppuvuoden mietteitä


Vuosi on jälleen kulunut....

Ja on tullut aika tehdä yhteenvetoa vuoden 2017 tapahtumista. Blogin puolella on ollut hiljaista ja en kovin monta kirjaa tänne oli arvostellut. Lukenut kuitenkin olen enemmän kuin aikaisempina vuosina. Joukossa on ollut kesken jääneitä kirjoja, mutta myös todella hyviä kirjoja. Valitettavasti tämän blogin ulkopuolelle ovat jääneet sellaiset loistavat kirjat kuin Jääskeläisen Väärän kissan päivä ja Waltarin Suuri illusinoni. Minulla on ollut tarkoitus kirjoittaa niistä, mutta ne ovat sitten jääneet jonoon odottamaan vuoroaan, joka ei ole sitten koskaan koittanut.

Äsken sain päätökseen Nathan Hillin Nix-teoksen (kiitos bloggajakollegalle kirjasta). Lopputulema on, että kirjassa on ainesta, mutta jotain jäi puuttumaan. Kirjassa oli paljon pikkutarkka kuvausta, jolla ei kuitenkaan ollut loppupeleissä juonen kannalta merkitystä. Kirjailijaa on verrattu John Irvingiin, mutta taas Irvingin pikkutarkalla kuvauksella on yleensä jokin merkitys tarinalle. Tässä tapauksessa liiallisuuksiin mennyt kuvailu sitten johti siihen, että monta kohtaa teki mieli vain hyppiä yli. Pienellä stilisoinnilla kirjasta olisi voinut tulla hyvä.

Yöpöydällä on kesken vielä Waltarin Sihuhe egyptiläinen. Luen kirjaa jo kolmatta kertaa ja jostain syystä tämä jaksaa viehättää aina uudelleen ja uudelleen. Tarina on niin mielenkiintoinen, että siitä löytyy joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia. Luultavasti muinaisen Egyptin kuvaus viehättää minua myös. Luulen että luen kirjaa myös eri tavalla nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Helmet-lukuhaastetta olen tehnyt rennolla otteella ja monta kohtaa olen saanut kirjata suoritetuksi. Luultavasti pari kohtaa saan vielä täytettyä ennen vuodenloppua. Vuoden aikana oli myös mukava osallistua kirjojen Suomi-haasteeseen. Luettavaksi tuli kirja, jota en luultavasti olisi muuten koskaan lukenut.

Ensi vuodella suunnitelmana on hieman muuttaa blogin tyyliä. Tarkoituksena on kirjoittaa lyhyempiä bloggauksia, jotka keskittyy enemmän sen hetkisiin lukukokemuksiin kuin kokonaisen yhden kirjan arvosteluihin. Tällä tavalla toivon saavani tälle enemmän päiväkirjan muotoa ja samalla lisättyä päivitystahtia. Monesti kirjojen bloggaukset jäävät odottamaan vuoroaan ja kun olisi hetki aikaa kirjottaa niistä päällimmäiset tunteet ovat jo unohtuneet. Tarkoituksena on myös lukea enemmän ulkomaalaista kirjallisuutta.

Toivotan kaikille hyvää ja kirjaisaa uutta vuotta 2018


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur