sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syrjästäkatsojan tarinoita

Enni Mustonen
Lapsenpiika (2014)

Jostain syystä olen ihan myyty näistä Enni Mustosen kirjoista. Luultavasti siksi, että hän kuvaa kirjoissaan lähihistoriaa sekä naisen asemaa, jotka ovat molemmat aiheena kiinnostavia. Viime kirjastoreissulla luettavaksi tarttui Lapsenpiika, joka jatkaa Ida Erikssonin tarinaa. Itse olen lukenut näitä Syrjästäkatsojan tarinoita väärässä järjestyksessä (taas kerran), mutta se ei onneksi ole liikaa häirinnyt lukukokemusta. Kirja on jatkoa Paimentyttö kirjalle.

Ida on saanut uuden palveluspaikan maineikkaan säveltäjän Jean Sibeliuksen talosta.  Kirja kuvaa Sibeliuksen perheen elämää Idan silmin. Idan päivät täyttyvät herrasväen passaamisesta ja omaa aikaa ei paljoakaan ole. Toisaalta vanhan tuttavan Eliaksen ilmestyminen kuvioihin tuo Idan elämään uutta toivoa. Idan päätehtävänä on vahtia Sibeliuksen perheen lapsia.  Ida elääkin perheen mukana kaikki ilot ja surut, mutta surukseen hän huomaa, että hän ei kuitenkaan kuulu joukkoon. Hän on kaikesta huolimatta pelkkä palvelija, jota ei osata arvostaa.

Myös Suomen historian poliittiset kuviot käydään läpi tavallisen kansalaisen näkökulmasta.  Kirjassa eletään Venäjän vallanajan viimeisiä vuosia ja sortokausi on alkamassa. Omalla tavallaan kirja kuvaa myös Suomen kansan kansallista heräämistä. Nämä asiat olivat kuitenkin monelle tavalliselle ihmiselle hyvin etäisiä asioita ja elämä pyöri sortokaudesta huolimatta edelleenkin oman elannon hankkimisen merkeissä kuten ennenkin. Idakin todistaa kyllä tapahtumia, mutta ne eivät vaikuta suurestikaan hänen arkielämäänsä.

Kirjassa kuvataan paljon arkisia askareita ja tuon ajan arkisia murheita. Vaikka taloustöitä välillä kuvattiin aika pikkutarkastikin, se ei ainakaan minusta tuntunut tylsälle. Kirja avasi mielestäni juuri näiden asioiden kautta realistisesti arkista elämää, jota ihmiset tuolloin elivät.  Eikä kirjasta sitä romantiikkaakaan puuttunut. Ainut asia, joka käsiteltiin ehkä liian ylimalkaisesti, oli Sibeliuksen tyttären Kirstin kuolema. Siinä olisi voinut olla aihe, joka olisi tuonut lisää syvyyttä tarinaan.




Välitön seuraus kirjan lukemisesta oli se, että innostuin tutustumaan Jean Sibeliukseen tuotantoon ja myös perehtymään häneen henkilönä tarkemmin. Tietysti myös aion jatkossakin perehtyä Enni Mustonen tuotantoon. Kirjojen takana on oikeasti Kirsti Manninen, joka käyttää Enni Mustosta kirjailija-nimenään. Näissä sitten riittääkin lukemista, koska hänen tuotantonsa on varsin laaja. Syrjästäkatsojan tarinoihin on myös tullut tänä vuonna uusi kirja, joka lienee tulee myös lukulistalleni jossain vaiheessa.


1 kommentti:

  1. Minä olin myös myyty, kun aloin lukemaan näitä kirjoja. Nyt on jo siirrytty viimeisimmässä Idan tyttäreen.

    VastaaPoista