torstai 30. maaliskuuta 2017

Valkoinen elefantti

Elif Shafak
Valkoinen elefantti (2016)


Valkoinen elefantti tuli minulle lukupinoon kirjaston suosittelemien kirjojen hyllystä. Ensin kirjassa kiinnitti huomion värikäs kansi. Jo kannen värimaailmasta tuli hyvälle tuulelle ja valmisti jo tulevaan tarinaan.

Kirja sijoittuu 1500-luvun Istanbuliin, jonne Jahan niminen köyhä poika saapuu valkoisen elefantin kanssa Intiasta. Elefantti on lahja sulttaanille ja se tuodaan kuninkaalliseen eläintarhaan.  Jahanista tulee sen hoitaja ja elefantin ja Jahanin kohtalot kietoutuvat tiiviistä yhteen. Jahan kiinnittää myös sulttaanin pääarkkitehdin Sinapin huomion ja pian hänestä yksi hänen oppipojistaan. Hän pääsee mukaan jännittäviin rakennusprojekteihin, jotka jäävät historiaan. Jahan myös rakastuu, mutta rakkauden kohde on saavuttamaton. Hän on sulttaanin tytär Mihrimah ja Jahan ei saa häntä koskaan mielestään. Elämä sulttaanin palatsissa ei ole kuitenkaan aina ruusuilla tanssimista ja elämän suuntaa määrää kulloinkin vallassa olevan sulttaanin mielenliikkeet. Myös erilaiset rakennusprojektit eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

Kirjaa voisi kuvailla aikuisten saduksi. Suuri taianomainen palatsi Istanbulissa ja rakkaus sulttaanin tyttäreen ovat kuin suoraan jostain sadusta. Valkoinen elefantti sinänsä on joka taianomainen hahmo ja on aina suurten tapahtumien keskiössä. Tarina Jahanin ja elefantin ensimmäisestä kohtaamisesta ja heidän päätymisestään yhteen paljastuu vähitellen. Jahanin kiintymys elefanttia kohtaan on myös hyvin liikuttavaa ja kirja kertoo myös heidän ystävyydestään.

Kirja on omalla tavallaan historiallinen, koska siinä esiintyvät sulttaanit ovat oikeita hallitsijoita. Myös kirjassa esiintyvä arkkitehti on todellinen henkilö, joka on suunnitellut useita moskeijoita. Omalla tavalla tuntui, että kirjailija halusi kirjassaan myös ylistää tätä maineikasta arkkitehtia. Vaikka tarina oli satua, niin ehkä jonkinlaista oppituntia tästä aikakaudesta, joka on minulle kohtuullisen vieras.


Tämä oli koukuttava tarina ja sopiva satu aikuiselle ja pidin kirjasta paljon. Arvosanaksi antaisin kirjalle kokonaisen 5/5.

4 kommenttia:

  1. Shafakin kirjat ovat hyviä, niin tämäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon :)

      Poista
  2. Tämä on minullakin kirjastosta lainassa, joten tullee jossain vaiheessa luettua. Välillä tarunomainen tarina, tuollainen aikuisten satu, tekee hyvää.

    VastaaPoista