tiistai 1. marraskuuta 2016

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Joël Dicker  
Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012)

Harvoin mikään kirja koukuttaa samalla tavalla kuin tämä kirja. Omassa painoksessani hieman yli 800 sivua, mutta lukutahti on nopea. Vain työpäivä harmillisesti katkaisi lukemisen. Dickerin kirja kertoo nuorehkosta kirjailijasta Marcuksesta ja hänen ystävyydestään Harryyn. Samalla se on kuvaus lähes täydellisestä rikoksesta.

Marcus elää loisteliasta elämää. Hänen kirjansa on ollut myyntimenestys ja kansa janoaa lisää hänen teoksiaan. Uutta tekstiä ei vaan meinaa syntyä ja Marcus on yhteyksissä vanhaan ystäväänsä Harryyn. Harry on myös kirjailija ja on aikoinaan opettanut Marcusta kirjoittamisen saloihin. Marcus matkustaa hänen luoksensa pikkukaupunkiin hakemaan uutta puhtia kirjoittamiseen. Samalla Marcus saa kuulla Harryn tyttöystävästä Nolasta, johon Harry oli ollut rakastunut kolmekymmentä vuotta sitten. Ongelmana oli vain, että Nola oli ollut heidän suhteensa aikana alaikäinen ja myöhemmin mystisesti kadonnut. Erikoinen tarina, mutta Marcus unohtaa sen ja matkustaa takaisin New Yorkiin.

Marcus saa kuitenkin pian puhelun ystävältään, että hänet on pidätetty! Nolan ruumis on löytynyt Harryn takapihalta ja mikä pahinta Harryn menestysromaanin sivut laukussaan. Marcus ei usko Harryn tappaneen Nolaa ja matkustaa takaisin tutkimaan tapausta. Tästä alkaakin melkoinen tutkimusmatka 1975-luvun pikkukaupungin elämään ja sen salaisuuksiin. Tästä tutkimuksesta on luonnollisesti myös ainesta Marcuksen uuden kirjan aiheeksi.

Kaikilla pikkukaupungin asukkailla tuntuu olevan omanlaisensa yhteys Nolan elämään. Siksi syyllisen metsästys on melkoista tuskaa. Omanlaista tuskaa se aiheutti myös lukijalle (toki hyvällä tavalla). Huomasin jossain vaiheessa itsekin ihan tosissaan miettiväni kirjan henkilöiden yhteyttä Nolaan ja kuka syyllinen voisi olla. Kirja koukutti täysin ja sitä ei vaan voinut jättää kesken. Hienoa oli myös se, että juonenkäänteet eivät olleet millään tavalla ennalta arvattavia vaan tulivat aidosti yllätyksenä.  

Vaikka kirja keskittyi enemmän rikokseen, se kertoi myös kirjailijan maailmasta. Edellisen teoksen menestys painaa ja uudelta odotetaan suuria. Voin kuvitella, että se oikeassa elämässäkin saa aikaa kirjoittamiskammoa. Ehkä kirjassa hienointa oli kuitenkin Marcuksen ystävyys Harryyn. Vaikka Marcus ehkä tunsi olevan velkaa Harrylle, hän ei hylännyt tätä tiukan paikan tullen.

Hieno kirja ja hieno lukukokemus. Voin suositella!




6 kommenttia:

  1. Voi, tämä oli kyllä hieno kirja. Ihanaa että sinäkin pidit! Suosittelen myös Dickerin uutta, Baltimoren sukuhaaran tragedia, se oli vähintään yhtä hyvä <3

    VastaaPoista
  2. Viihdyttävä, oloisa ja hauska romaani. Dicker on ilman muuta kehityskelpoinen kirjailija, jolla on pitkälti produktiivista taivalta edessäpäin. Kuten Krista yllä totesi myös Baltimore on kelpo suku- ja lukuromaani:)

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin tästä ihan älyttömästi itsekin ja tuo Baltimoren sukuhaaran tragedia kiinnostaisi myös lukea. Järkyttävä tiiliskivi, mutta luki nopeasti!

    VastaaPoista
  4. Voi, olen tämän jo keväällä hankkinut hyllyyn mutta miksi, oi miksi en ole tarttunut tähän! Kiitos tästä postauksesta, muistin taas, että tämä olisi kyllä luettava! :)

    VastaaPoista
  5. Kirjan juoni oli uskomattoman kömpelö ja täynnä aukkoja. Koin tapahtumien olevan todella epäuskottavia ja äkilliset juonenkäänteet olivat rasittavia. Mutta on totta että kirja on helppo- ja nopealukuinen, se onkin teoksen ainoa plussa.

    VastaaPoista