perjantai 28. helmikuuta 2014

Runoileva poliisi


Xiaolong Qiu
Kuolemanjärvi (2013)



Minulla oli ilo tutustua tähän kiinalaiseen runoilevaan ylikomisarioon viime kesänä ensimmäisen kerran. Tykkäsin punapukuisista naisista paljon ja ei tämäkään lukukokemus mikään pettymys ollut.

Ylikomisario Chen Cao on päässyt lomailemaan Wuxin virkistyskeskukseen. Chen on ulkona syömässä, kun hän kohtaa salaperäisen naisen Shanshanin. Shanshan on omistanut elämänsä ympäristönsuojeluun ja hän kertoo Chenille paljon painavaa faktaa läheisen järven saastumisesta. Chen kiinnostuu asiasta, mutta vielä enemmän hän kiinnostuu Shanshanista. Tilanne muuttuu kun Shanshanin työnantaja herra Liu murhataan ja Chen huomaa taas sotkeutuneensa murhajuttuun. Apunaan hänellä on paikallinen poliisi, jonka kanssa Chen tekee salaa yhteistyötä. Chen kuitenkin huomaa olevansa melkoisen avuton juttuun liittyvien poliittisten kiemuroiden vuoksi.

Kirjan sanoma lienee oli murhatutkimuksen ohella kiinnittää huomiota Kiinan ympäristöongelmiin. Kirjassa valtio välittää ainoastaan talouskasvusta ja se tehdään ympäristön kustannuksella. Kirjan toinen päähenkilö Shanshan on esimerkki todellisesta omistautumisesta loppujen lopuksi hyvin tärkeälle asialle. Toisaalta kirjassa kerrotaan hyvin herkkä rakkaustarina. Kirjailija osaa kuvat suuria tunteita kovin mukavalla tavalla. Valitettavasti kirjassa olevat runot menivät minulta osittain ohi. Varmaan runouden ystäville tämä kirja voisi myös antaa jotain.

Kirjailijan kirjat poikkeavat hieman perinteisistä dekkareista. Mkäli haluaa lukea muistakin kuin Jussi Vareksen kaltaisista etsivistä, tämä kirja saattaa toimia mukavana vaihteluna.





torstai 6. helmikuuta 2014

Jippii!


Petteri Järvinen
Jippii -Huikea tarina IT-kuplasta ja vuosien oikeuspiinasta (2013)

Petteri Järvinen on saanut kokea IT-alan hurjimmat vuodet nettioperaattori Jippiin kautta. Hän kertoo kirjassaan kuinka yritys syntyy, kasvaa ja lopulta romahtaa. Tarina on kirjoitettu suoraviivaisesti ja pääasiassa Järvisen omien muistojen perusteella. Vaikka kirjan loppupuoli keskittyykin pitkiin oikeudenkäynteihin ensin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen kaksi kertaa hovioikeudessa, mielenkiinto tarinaan pysyy yllä loppuun saakka.

Kirja ainakin nostatti välillä minulle hymyn huulille. Olin jo unohtanut Jippiin tarjomat soittoäänet ja logot, joita itsekin tilailin innokkaasti omaan Nokiaani. Muistoja herätti myös kirjassa se kohta, jossa Järvinen ensi kertaa tutustuu kamerakännyköihin. Se oli uutta silloin, mutta nykyään aivan tavallista. Aika on muuttunut paljon. Olin IT-kuplan puhkeamisen aikaan hyvin nuori, joten kirja antoi siihen aikaan uutta näkökulmaa ja tietoa. En kuitenkaan siihen aikaa seurannut uutisointia kovinkaan tarkasti.

Tekninen osa kirjassa meni minulla hieman ohi, mutta periaatteessa pystyin omalla taustallani hahmottamaan jollain tasolla mikä esimerkiksi Jippiin kirjanpidossa on mennyt pieleen. Eniten yllätti (tai en tiedä yllättikö) kuinka kallista oikeudenkäynti Suomessa on. Asianajajien palkkiot ovat todella suuria ja tarinan opetus lienee se, että oikeuteen ei kannata lähteä ihan pienestä syystä. Kurjaa on myös se, että ihmisten maine menee, vaikka lopulta heidät todettaisiinkin syyttömiksi. Kaikki muistavat kyllä että on ollut syytettynä, mutta lopputuloksesta ei välitä kukaan. Uskomatonta oli myös lukea kuinka paljon tähän tapaukseen on palanut aikaa ja rahaa. Ja lopulta aivan turhaan.

Kirja oli kyllä ehdottomasti tähän saakka vuoden kiinnostavin. Mukavaa oli myös muistella lähihistoriaa ja tämän kirjan valossa se taas avautui ihan uudella tavalla.