lauantai 12. maaliskuuta 2016

Yliluonnollisia tapahtumia

Gillian Andersson& Jeff Rovin
Liekkien näkijät (2015)

Myönnän että tämä kirja valikoitui lähinnä sen kirjoittajan vuoksi. Olin nuorempana kova Salaiset-kansiot-sarjan fani ja toki Gillianin kirja piti saada lukea. Tässä kirjassa on myös toinen kirjoittaja Jeff Rovin ja väkisin mieleeni tuli kysymys, kuinka paljon kirja on hänen käsialaansa ja kuinka paljon Gillianin. Oli asia miten tahansa, kirjaa markkinoidaan vahvasti Gillianin nimellä.

Kirja alkaa ampumavälikohtauksella, jossa suurlähettiläs joutuu murhayrityksen kohteeksi saattaessaan tytärtään kouluun. Tämän välikohtauksen jälkeen, suurlähettilään tytär Maanik alkaa saada erikoisia kohtauksia ja avuksi kutsutaan lastenpsykiatri Caitlin O`Hara. Caitlin on ymmällään, mikä kohtaukset aiheuttaa. Maanik vaipuu kuin transsiin ja alkaa puhua outoa kieltä ja satuttaa itseään. Samankaltaisia kohtauksia alkaa esiintyä myös muualla maailmassa ja Caitlin tekee parhaansa selvittääkseen, mistä on kysymys. Loppujen lopuksi vastauksia alkaa löytyä Teheranista.

Kirja oli juonensa puolesta aika koukuttava ja yllättäen pidin kirjasta, vaikka siinä oli omat heikkoutensa. Tuntui kuin viisi Salaisten kansioiden-jaksoa olisi haluttu pakata samaan kirjaan. Oli näkyjä, kielilläpuhumista, tuleen syttymistä ja mystinen kivi, jolla tuntuu olevan outoja voimia. Kirjan päähenkilö Caitlin on periaatteessa samankaltainen hahmo kuin Dana Scully. Tiedenainen joka loppujen lopuksi taipuu uskomaan yliluonnollisen olemassaoloon. Lisäksi kirjassa kuvattiin välillä jonkinlaista tutkimusryhmää, jonka olemassa olemista tarinassa hieman ihmettelin. Se ei tuntunut kuuluvan tarinaan ollenkaan vaan se jäi jotenkin irralliseksi koko jutusta. Sen rooliksi kai jäi pönkittää vaikutelmaa, että jotain outoa oli meneillään.

Vaikka kirjassa oli ehkä liikaa kaikkea, niin jotenkin tarina onnistui muotoutumaan ainakin minun päässäni yhdeksi kokonaisuudeksi. Sanoisin että kirja oli viihdyttävä samalla tavalla kuin Salaiset kansiotkin aikoinaan. Voi olla että olen sitten tämäntyylisen kirjan kohderyhmää. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko Gillianilta lisää kirjoja tulevaisuudessa. Tämän perusteella ehkä jopa odotan sitä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Viime viikkojen luetut, osa 2


Ajattelin taas kirjoittaa pientä koostetta viime viikkojen luetuista kirjoista. Arman Alizad on tehnyt yhdessä Meeri Koutaniemen kanssa kirjan Riisuttu Suomi. Tämä kirja edustaa minun asteikolla ehkä enemmän ”kuvakirjaa” eli lyhyehköjä tarinoita ja paljon kuvia. Kirjassa ideana on ollut haastatella eri ammateissa tai elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Haastattelut on toteutettu niin, että aina on myös otettu mukaan niin sanottu vastapuolen ääni eli ensin on esimerkiksi haastattelu rikollisesta ja sitten poliisista. Kirjo on laaja aina seksityöläisestä saattohoitopotilaaseen. Monessa mediassa on kuvattu, että haastattelut on toteutettu ilman kauhisteluja. Tämä on totta ja kyseistä kirjaa ei olisi jaksanut lukea, jos se olisi mennyt kauhistelun puolelle. Kirja oli oikeasti tosi mielenkiintoinen ja tempaisi täysillä mukaansa. Ainakin itsestä on mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä ja heidän valinnoistaan. Tässä tapauksessa osasin antaa myös arvoa kirjassa oleville kuville (joita oli paljon). Meeri Koutaniemi on todella onnistunut otoksissaan. Ainut asia, joka kirjassa ärsytti, oli muutaman julkkiksen haastattelu. Olisin mieluusti lukenut pelkästään tavallisista ihmisistä. Julkkiksista voin lukea lehdestä, jos siltä tuntuu.


Toisenlaista kirjallisuutta edusti Jasmin Darznikin Iranilainen tytär. Kirja kertoo kolmen naisen tarinaa kolmessa eri sukupolvessa. Kirja oli toisaalta kuvaus iranilaisesta kulttuurista, mutta toisaalta se naisten oma kasvutarina. Kirjassa käsiteltiin vahvasti naisen asemaa ja miten hankalaa toiseen kulttuuriin sopeutuminen voi olla. Vaikka naisen asema paranee sukupolvittain, taustalla vaikuttaa kuitenkin aina erilainen kulttuuri ja naiset joutuvat elämään kahdessa aivan erilaisessa maailmassa. Länsimaalaistunut tytär ei ole hyvä tytär. Toisaalta tuli mieleen, että kirja varmaan jossain määrin perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja ehkä myös hänen oman sukunsa historiaan. Tämä oli myös hyvin mielenkiintoinen, mutta toisaalta kohtuullisen helppolukuinen kirja.


Tietokirjoja lukemistossa edusti taas Iris Pasternackan Tautitehdas. Kirjassa oli varsin mielenkiintoisia väitteitä esimerkiksi seulontojen hyödyllisyydessä syöpien ehkäisyissä. Iriksen mukaan monet seulonnat eivät ole kannattavia, koska osa sairauksista on niin ärhäköitä, että ne ehtivät ilmaantua ja sairastuttaa ihmisen seulontojen välissä. Toisaalta monet muutokset saattaisivat parantua itsestään ja seulonnat aiheuttavat vain turhia hoitoja ja huolenaiheita asiakkaille. Vain muutamat henkilöt hyötyvät ja rahaa palaa näihin tuhottomasti. Raha ei kasva puussa ja julkisen terveydenhuollon säilymisen kannalta on olennaista, että keskitytään oikeisiin asioihin. Itsellä heräsi ajatus, että onko kaikkiin tutkimuksiin aina mielekästä osallistua. Toisaalta jos ne ovat ilmaisia ja aikaa on, niin miksi niihin ei osallistuisi. Jos jotain löytyy, voi erikseen pohtia mitä sillä tiedolla tekee. Asioissa on toki monta puolta ja ainahan joku onnekas hyötyy järjestelmästä. Kuten Iris itsekin sanoo kirja ei tarjoa vastauksia ja jokaisen on muodostettava näistä asioista oman mielipiteensä. Minulle tämä antoi ainakin ajattelemisen aihetta.