Milja
Kaunisto
Piispansormus
(2015)
Tämäkin
kirja on hankittu jo keväällä ja nyt vasta löytyi aikaa siitä
kirjoittamiseen. Valitettavasti lukuharrastus ja (bloggaaminen) ovat
jääneet viime aikoina ajan puutteen vuoksi vähäiselle huomiolle
ja syksyllä tilanne tuskin yhtään helpottuu. Mutta nyt kuitenkin
tämän kirjan arvioon.
Olavi
Maununpojan tarinaa on kerrottu ja kahden kirjan verran ja
Piispansormus on niistä kolmas ja samalla viimeinen osa. Itselläni
ongelmana oli, se että luin kaksi aikaisempaa osaa yli vuosi sitten.
Tämän vuoksi minulla oli välillä vaikeuksia muistaa, mitä
aikaisemmin oli tapahtunut. Mikäli kirjasarja kiinnostaa, niin
suosittelen lukemaan kaikki kirjat putkeen. Kaikissa kirjoissa
kuitenkin tapahtuu paljon ja tarinaa on mukavampi seurata kun kaikki
käänteet ovat tuoreessa muistissa.
Kirja
alkaa Olavin kannalta mukavissa merkeissä. Hän asuu rakastettunsa
Miraclen kanssa Servieresin linnassa ja elää varsin mukavaa elämää.
Olutta riittää juotavaksi ja toimeentulo on turvattu piispa
Cauchonin lähettämien kulta-arkkujen muodossa. Valitettavasti
kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Olavi joutuu palaamaan takaisin
Pariisiin yliopistoon. Luonnollisesti Olavi joutuu mukaan
kaikenlaisiin juonitteluihin ja niiden tuoksinassa hän onnistuu
saamaan jopa Sorbonnen rehtorin viran. Toisaalta Olavi ei ole tiennyt
mihin hän on sekaantunut ja se selviää hänelle vasta paljon
myöhemmin.
Kirjan
kertomus eteni hengästyttävää tahtia kirjan ensimmäisen 150
sivun jälkeen. Kaikki tutut henkilöhahmot aikaisemmista kirjoista
olivat myös mukana ja Kaunisto oli jälleen kehitellyt melkoisia
juonenkäänteitä. Tämä kirja ei mielestäni ollut niin ronski
mitä sarjan aikaisemmat kirjat, mikä minun mielestä on laskettava
plussaksi. Kirjan lopussa oli myös faktoja niminen osio, joka oli
minusta mielenkiintoinen. Kävi ilmi, että monet kirjan henkilöistä
olivat historiallisia henkilöitä ja monet asiat ovat tapahtuneet
todellisuudessa. Sanoisin että parhaat hyvät historialliset
romaanit on rakennettu todellisten henkilöiden ympärille.
Kirjan
päätösosa ei ollut ehkä yhtä vahva kuin kirjan aloitusosa, mutta
lukemisen arvoinen kuitenkin. Ainakin kirja herätti uudelleen
kiinnostuksen historiallisia romaaneja kohtaan. Viime kevät on
mennyt vahvasti tietokirjojen parissa, joten nyt lienee aika lukea
jotain muuta.