sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Piispansormus

Milja Kaunisto
Piispansormus (2015)

Tämäkin kirja on hankittu jo keväällä ja nyt vasta löytyi aikaa siitä kirjoittamiseen. Valitettavasti lukuharrastus ja (bloggaaminen) ovat jääneet viime aikoina ajan puutteen vuoksi vähäiselle huomiolle ja syksyllä tilanne tuskin yhtään helpottuu. Mutta nyt kuitenkin tämän kirjan arvioon.

Olavi Maununpojan tarinaa on kerrottu ja kahden kirjan verran ja Piispansormus on niistä kolmas ja samalla viimeinen osa. Itselläni ongelmana oli, se että luin kaksi aikaisempaa osaa yli vuosi sitten. Tämän vuoksi minulla oli välillä vaikeuksia muistaa, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Mikäli kirjasarja kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan kaikki kirjat putkeen. Kaikissa kirjoissa kuitenkin tapahtuu paljon ja tarinaa on mukavampi seurata kun kaikki käänteet ovat tuoreessa muistissa.

Kirja alkaa Olavin kannalta mukavissa merkeissä. Hän asuu rakastettunsa Miraclen kanssa Servieresin linnassa ja elää varsin mukavaa elämää. Olutta riittää juotavaksi ja toimeentulo on turvattu piispa Cauchonin lähettämien kulta-arkkujen muodossa. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Olavi joutuu palaamaan takaisin Pariisiin yliopistoon. Luonnollisesti Olavi joutuu mukaan kaikenlaisiin juonitteluihin ja niiden tuoksinassa hän onnistuu saamaan jopa Sorbonnen rehtorin viran. Toisaalta Olavi ei ole tiennyt mihin hän on sekaantunut ja se selviää hänelle vasta paljon myöhemmin.

Kirjan kertomus eteni hengästyttävää tahtia kirjan ensimmäisen 150 sivun jälkeen. Kaikki tutut henkilöhahmot aikaisemmista kirjoista olivat myös mukana ja Kaunisto oli jälleen kehitellyt melkoisia juonenkäänteitä. Tämä kirja ei mielestäni ollut niin ronski mitä sarjan aikaisemmat kirjat, mikä minun mielestä on laskettava plussaksi. Kirjan lopussa oli myös faktoja niminen osio, joka oli minusta mielenkiintoinen. Kävi ilmi, että monet kirjan henkilöistä olivat historiallisia henkilöitä ja monet asiat ovat tapahtuneet todellisuudessa. Sanoisin että parhaat hyvät historialliset romaanit on rakennettu todellisten henkilöiden ympärille.


Kirjan päätösosa ei ollut ehkä yhtä vahva kuin kirjan aloitusosa, mutta lukemisen arvoinen kuitenkin. Ainakin kirja herätti uudelleen kiinnostuksen historiallisia romaaneja kohtaan. Viime kevät on mennyt vahvasti tietokirjojen parissa, joten nyt lienee aika lukea jotain muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti