Lukuneuvos

Vuosi on jälleen kulunut.... Ja on tullut aika tehdä yhteenvetoa vuoden 2017 tapahtumista. Blogin puolella on ollut hiljaista ja en kovin monta kirjaa tänne oli arvostellut. Lukenut kuitenkin olen enemmän kuin aikaisempina vuosina. Joukossa on ollut kesken jääneitä kirjoja, mutta myös todella hyviä kirjoja. Valitettavasti tämän blogin ulkopuolelle ovat jääneet sellaiset loistavat kirjat kuin Jääskeläisen Väärän kissan päivä ja Waltarin Suuri illusinoni. Minulla on ollut tarkoitus kirjoittaa niistä, mutta ne ovat sitten jääneet jonoon odottamaan vuoroaan, joka ei ole sitten koskaan koittanut. Äsken sain päätökseen Nathan Hillin Nix-teoksen (kiitos bloggajakollegalle kirjasta). Lopputulema on, että kirjassa on ainesta, mutta jotain jäi puuttumaan. Kirjassa oli paljon pikkutarkka kuvausta, jolla ei kuitenkaan ollut loppupeleissä juonen kannalta merkitystä. Kirjailijaa on verrattu John Irvingiin, mutta taas Irvingin pikkutarkalla kuvauksella on yleensä jokin merkitys tarinalle. Tässä t

Enni Mustonen Lapsenpiika (2014) Jostain syystä olen ihan myyty näistä Enni Mustosen kirjoista. Luultavasti siksi, että hän kuvaa kirjoissaan lähihistoriaa sekä naisen asemaa, jotka ovat molemmat aiheena kiinnostavia. Viime kirjastoreissulla luettavaksi tarttui Lapsenpiika, joka jatkaa Ida Erikssonin tarinaa. Itse olen lukenut näitä Syrjästäkatsojan tarinoita väärässä järjestyksessä (taas kerran), mutta se ei onneksi ole liikaa häirinnyt lukukokemusta. Kirja on jatkoa Paimentyttö kirjalle. Ida on saanut uuden palveluspaikan maineikkaan säveltäjän Jean Sibeliuksen talosta.  Kirja kuvaa Sibeliuksen perheen elämää Idan silmin. Idan päivät täyttyvät herrasväen passaamisesta ja omaa aikaa ei paljoakaan ole. Toisaalta vanhan tuttavan Eliaksen ilmestyminen kuvioihin tuo Idan elämään uutta toivoa. Idan päätehtävänä on vahtia Sibeliuksen perheen lapsia.  Ida elääkin perheen mukana kaikki ilot ja surut, mutta surukseen hän huomaa, että hän ei kuitenkaan kuulu joukkoon. Hän on kaik

Timo Kalevi Forss GÖSTA SUNDQVIST – LEEVI AND THE LEAVINGSIN DYNAMO (2017) (Arvostelukappale) Leevi and the Leavingsin varmasti tuntee jokainen suomalainen. Sen biisejä ei kukaan ole voinut välttyä kuulemasta. Kappaleet ovat varmasti ihastuttaneet tai vihastuttaneet (tai ehkä molempia) monia vuosien varrella. Itselle Göstan ja hänen yhtyeensä tarina oli lähinnä nostalgista luettavaa. Muistan kun tutustuin yhtyeen tuotantoon kunnolla vasta keskiviikko 40 ensimmäistä hittiä kokoelmalevyn myötä. Toki monet biisit olivat tuttuja jo radiosta, mutta kunnon tutustuminen tapahtui vasta tuon levyn myötä. Kirjan lukeminen toi mieleen monia kappaleita, jotka olin jo osittain unohtanut. Monet niistä linkittyivät muistoihin joihinkin tiettyihin tilanteisiin vuosien varrella ja toi samalla monia mukavia muistoja mieleen. Onneksi nykyään on Youtube ja Spotify ja monien muistojen ääreen pääsee muutamalla klikkauksella. Kirjaa lukiessa nimittäin monet biisit ja musiikkivideot piti käydä uudell

Yrjö Kokko Sudenhampainen kaulanauha  Yrjö Kokon kirjaa Sudenhampainen kaulanauha voidaan luokitella seikkailukirjaksi. En ole aikuisena niitä enää juurikana lukenut, joten oli mukavaa kokeilla millainen lukukokemus tällainen olisi nyt vanhemmalla iällä. Huomasin innostuvani kirjasta kuin pikkutyttö, koska ne jossain määrin toivat mieleen lapsuuden kesät mökillä ja kotona kaikkine majanrakenteluineen. Jouko ei oikein viihdy koulussa ja hänen isänsä päättää lähteä poikansa kanssa Lappiin viettämään aikaa kesän ajaksi.  He asettuvat asumaan pieneen mökkiin ja kalastelevat ja tutustuvat ympäristöönsä. He tutustuvat myös lappilaisiin ja saavat heiltä monia hyvä käytännön vinkkejä.  Kirja sisälsi kuvia myös lukijalle  miten esimerkiksi puut kannattaa asetella, että nuotio syttyy. Näiden vuoksi kirjasta tuli välillä vähän opettavainen fiilis, mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla.  Kirjaa mahtuu myös jännitystä, koska Joukon ja hänen isänsä suuri haave olisi kaataa karhu. Lapin eräm

Haruki Murakami 1Q84, osat 1-3 (2013 Suomessa) Kokemukset kyseisen kirjailijan teoksiin rajoittuvat Kafka rannalla-kirjaan, josta en ollut kovin innostunut. Kirjan ”fantasiamaailma” ei oikein uponnut ja siksi tähän 1Q84 en suunnannut kovia odotuksia. Itse asiassa poimin sen kirjaston hyllyltä hetken mielijohteesta. Hetken mielijohteet voivat sitten näköjään tuottaa mainioita lukuelämyksiä. Ihan kevyt urakka tämä ei ollut, koska sivuja oli noin 1200, mutta ne menivät yllättävän nopeasti. Aomame ja Tengo ovat kirjan päähenkilöitä ja heidän elämäänsä kuvataan vuorotellen. Tengo opettaa preppauskoulussa, mutta samalla haaveilee kirjailijan urasta. Aomamen työ on taas huomattavasti erikoisempi. Näennäisesti hän on töissä kuntosalilla, mutta sivutyönään hän on ammattitappaja. Henkilöhahmojen elämä ovat siis hyvin kaukana toisistaan. Kirjan edetessä pakostakin mietti, missä vaiheessa näiden henkilöiden tiet kohtaavat. Kirjan kolmas henkilö on Ushikawa, joka on ehkä kirjan mieleenpainu

Sirpa Kähkönen Graniittimies (2014) & Mustat morsiamet (1998) Näin kevään tullen on taas vallannut into lukea historiallisia romaaneja. Etsiskelin yhteen projektiin kirjoja, jotka kertoisivat 1900-luvun alun elämästä Suomessa naisnäkökulmasta aina sotiin saakka. Sirpa Kähkönen on yksi kirjailijoista, jotka ovat tästä ajasta kirjoittaneet. Luettavaksi valikoitui Graniittimies ja Mustat morsiamet. Graniittimies muistutti omalla tavalla juoneltaa Antti Tuurin Ikitietä, koska myös tässä kirjassa suomalaiset asuvat Neuvostoliitossa ja ovat mukana rakentamassa kommunistista unelmaa. Myös Mustat lesket sivusivat kommunismia Suomen näkökulmasta. Kommunismi on toki tärkeä ja olennainen aihe, kun Suomen historiaa käsitellään. Siksi myös nämä kirjat voidaan nähdä eräänlaisena historian oppituntina. Graniittimies Ilja ja Klara ovat saapuneet Suomesta Neuvostoliittoon rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Suomi on jätetty taakse ja uusi kotimaa on saavutettu hiihtämällä läpi tuulen ja tuiskun.

Elif Shafak Valkoinen elefantti (2016) Valkoinen elefantti tuli minulle lukupinoon kirjaston suosittelemien kirjojen hyllystä. Ensin kirjassa kiinnitti huomion värikäs kansi. Jo kannen värimaailmasta tuli hyvälle tuulelle ja valmisti jo tulevaan tarinaan. Kirja sijoittuu 1500-luvun Istanbuliin, jonne Jahan niminen köyhä poika saapuu valkoisen elefantin kanssa Intiasta. Elefantti on lahja sulttaanille ja se tuodaan kuninkaalliseen eläintarhaan.  Jahanista tulee sen hoitaja ja elefantin ja Jahanin kohtalot kietoutuvat tiiviistä yhteen. Jahan kiinnittää myös sulttaanin pääarkkitehdin Sinapin huomion ja pian hänestä yksi hänen oppipojistaan. Hän pääsee mukaan jännittäviin rakennusprojekteihin, jotka jäävät historiaan. Jahan myös rakastuu, mutta rakkauden kohde on saavuttamaton. Hän on sulttaanin tytär Mihrimah ja Jahan ei saa häntä koskaan mielestään. Elämä sulttaanin palatsissa ei ole kuitenkaan aina ruusuilla tanssimista ja elämän suuntaa määrää kulloinkin vallassa olevan sultt

Pierre Lemaitre Camille (2012) Se oli parista sekunnista kiinni…Niin miten naurettavaa mutta totta; jos Anne olisi astunut käymälään viisi sekuntia myöhemmin, miehet olisivat ehtineet vetäistä kommandopipot kasvojensa suojaksi ja kaikki olisi mennyt toisin” Anne Forester joutuu keskelle korukaupan ryöstöä ja joutuu samalla silmittömän väkivallan uhriksi. Kuin ihmeen kautta hän säilyy hengissä, mutta saa vakavia vammoja. Hänen miesystävänsä ylikomisario Camille Verhohoevan järkyttyy Annen pahoinpitelystä ja ottaa tehtäväkseen Annen suojelemisen. Suojeleminen onkin tarpeen, koska ryöstäjät ovat edelleen vapaana ja luultavasti Annen perässä. Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen se, että ainakaan väkivaltaa ei puuttunut. Veri lentää kunnolla heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Pitkästä aikaan väkivallan määrä jopa inhotti paikka paikoin. Mutta väkivallan lisäksi kirjassa oli jotain muutakin, nimittäin hyvä juoni. Yllätyin jopa, miten mielenkiintoinen kirja loppujen lopuksi o

J.D Salinger Sieppari ruispellossa (1951) Sieppari ruispellossa on klassikko, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Nyt kun minulla oli aikaa osallistua klassikkohaasteeseen, niin tottahan toki tämä kirja piti sitten vihdoin viime ottaa luettavaksi. Jotkut tuttavat ovat luonnehtineet kirjaa hyväksi, mutta jotkut taas tylsäksi. Itselläni ei ollut mitään odotuksia, mutta huomasin heti, että tämä kirja vie mukanaan. Kirja kertoo nuoresta miehestä nimeltä Holden Caulfied. Holden on rikkaan miehen poika, joka ei ole löytänyt paikkaansa maailmassa. Hän on lentänyt ulos monesta collegesta ja viimeisimpänä hän on saanut lähtöpassit Penceystä. Paitsi että Holden ei jää odottamaan keskiviikkoon, hän lähtee heti. Riideltyään kaverinsa kanssa hän pakkaa laukkunsa ja lähtee takaisin New Yorkiin, mutta ei mennäkseen heti kotiin. Hän kirjoittautuu hotelliin ja aloittaa muutaman päivän päämäärättömän kuljeskelun ympäri kaupunkia. Holden käy baareissa leffoissa ja yrittää saada syvällisiä keskust

Vuosi 2016 on saatu päätökseen ja lukemisen suhteen vuosi oli parempi kuin edellinen. Sain nimittäin luettua enemmän kirjoja. Tähän lienee syytä opiskelukiireiden väheneminen. Toisaalta kesken jätettyjä kirjoja oli poikkeuksellisen paljon. En tiedä mistä johtuu, koska monet keskeytyneet kirjat ovat olleet muiden lukijoiden keskuudessa suosittuja. Toisaalta olen iloinen siitä, että sain viimein luettua Väinö Linnan kirjan Täällä Pohjantähden alla. Tämä lienee yksi viime vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksia. Helmet lukuhaasteesta 2016 selvisin ehkä puolittain. En jotenkin jaksanut seurata listaa kovinkaan innostuneesti ja aina löytyi mielenkiintoisempaa lukemista listan ulkopuolelta. Suuntasinkin katseeni jo tulevaisuuteen ja päivitin Helmet 2017 lukuhaasteen omalle sivulleen tähän blogiin. Aion sinne merkata haastekohtaan sopivan lukemani kirjan ja linkittää mahdollisen blogiarvostelun samaan yhteyteen. Tähän haasteeseen en edes lähde sillä mielellä, että kaikki kohdat tulee tä