Siirry pääsisältöön

Syrjästäkatsojan tarinoita


Enni Mustonen
Lapsenpiika (2014)

Jostain syystä olen ihan myyty näistä Enni Mustosen kirjoista. Luultavasti siksi, että hän kuvaa kirjoissaan lähihistoriaa sekä naisen asemaa, jotka ovat molemmat aiheena kiinnostavia. Viime kirjastoreissulla luettavaksi tarttui Lapsenpiika, joka jatkaa Ida Erikssonin tarinaa. Itse olen lukenut näitä Syrjästäkatsojan tarinoita väärässä järjestyksessä (taas kerran), mutta se ei onneksi ole liikaa häirinnyt lukukokemusta. Kirja on jatkoa Paimentyttö kirjalle.

Ida on saanut uuden palveluspaikan maineikkaan säveltäjän Jean Sibeliuksen talosta.  Kirja kuvaa Sibeliuksen perheen elämää Idan silmin. Idan päivät täyttyvät herrasväen passaamisesta ja omaa aikaa ei paljoakaan ole. Toisaalta vanhan tuttavan Eliaksen ilmestyminen kuvioihin tuo Idan elämään uutta toivoa. Idan päätehtävänä on vahtia Sibeliuksen perheen lapsia.  Ida elääkin perheen mukana kaikki ilot ja surut, mutta surukseen hän huomaa, että hän ei kuitenkaan kuulu joukkoon. Hän on kaikesta huolimatta pelkkä palvelija, jota ei osata arvostaa.

Myös Suomen historian poliittiset kuviot käydään läpi tavallisen kansalaisen näkökulmasta.  Kirjassa eletään Venäjän vallanajan viimeisiä vuosia ja sortokausi on alkamassa. Omalla tavallaan kirja kuvaa myös Suomen kansan kansallista heräämistä. Nämä asiat olivat kuitenkin monelle tavalliselle ihmiselle hyvin etäisiä asioita ja elämä pyöri sortokaudesta huolimatta edelleenkin oman elannon hankkimisen merkeissä kuten ennenkin. Idakin todistaa kyllä tapahtumia, mutta ne eivät vaikuta suurestikaan hänen arkielämäänsä.

Kirjassa kuvataan paljon arkisia askareita ja tuon ajan arkisia murheita. Vaikka taloustöitä välillä kuvattiin aika pikkutarkastikin, se ei ainakaan minusta tuntunut tylsälle. Kirja avasi mielestäni juuri näiden asioiden kautta realistisesti arkista elämää, jota ihmiset tuolloin elivät.  Eikä kirjasta sitä romantiikkaakaan puuttunut. Ainut asia, joka käsiteltiin ehkä liian ylimalkaisesti, oli Sibeliuksen tyttären Kirstin kuolema. Siinä olisi voinut olla aihe, joka olisi tuonut lisää syvyyttä tarinaan.

Välitön seuraus kirjan lukemisesta oli se, että innostuin tutustumaan Jean Sibeliukseen tuotantoon ja myös perehtymään häneen henkilönä tarkemmin. Tietysti myös aion jatkossakin perehtyä Enni Mustonen tuotantoon. Kirjojen takana on oikeasti Kirsti Manninen, joka käyttää Enni Mustosta kirjailija-nimenään. Näissä sitten riittääkin lukemista, koska hänen tuotantonsa on varsin laaja. Syrjästäkatsojan tarinoihin on myös tullut tänä vuonna uusi kirja, joka lienee tulee myös lukulistalleni jossain vaiheessa.


Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Minä olin myös myyty, kun aloin lukemaan näitä kirjoja. Nyt on jo siirrytty viimeisimmässä Idan tyttäreen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur