Graniittimies (2014) & Mustat morsiamet (1998)
Näin kevään tullen on taas vallannut into lukea historiallisia romaaneja. Etsiskelin yhteen projektiin kirjoja, jotka kertoisivat 1900-luvun alun elämästä Suomessa naisnäkökulmasta aina sotiin saakka. Sirpa Kähkönen on yksi kirjailijoista, jotka ovat tästä ajasta kirjoittaneet. Luettavaksi valikoitui Graniittimies ja Mustat morsiamet. Graniittimies muistutti omalla tavalla juoneltaa Antti Tuurin Ikitietä, koska myös tässä kirjassa suomalaiset asuvat Neuvostoliitossa ja ovat mukana rakentamassa kommunistista unelmaa. Myös Mustat lesket sivusivat kommunismia Suomen näkökulmasta. Kommunismi on toki tärkeä ja olennainen aihe, kun Suomen historiaa käsitellään. Siksi myös nämä kirjat voidaan nähdä eräänlaisena historian oppituntina.
Graniittimies
Ilja ja Klara ovat saapuneet Suomesta Neuvostoliittoon rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Suomi on jätetty taakse ja uusi kotimaa on saavutettu hiihtämällä läpi tuulen ja tuiskun. Nimet ovat vaihtuneet ja samoin äidinkieli. Intoa riittää ja tehtävää myös. Klara ja Ilja myös tutustuvat muihin kotimaansa jättäneisiin suomalaisiin. Jelena on yksi näistä henkilöistä ja hänestä tulee Klaralle tärkeä ystävä monella tavalla. Vaikka Neuvostoliiton pitäisi olla tasa-arvon valtakunta, ruokaa ja apua ei riitä kaikille. Klara käy väsymätöntä työtä katulapsien hyväksi, mutta mitkään ponnistelut eivät näytä riittävän. Toisaalta ravintoa ja länsimaisia tuotteita riittää niille, joilla jotka liikkuvat oikeissa piireissä. Myös kaupungissa liikkuva sirkus tuo hupia elämään ja sieltä löytyy myös uusia tuttavuuksia. Kun valta vaihtuu, elämä muuttuu vaikeaksi. Enää ei luoteta Suomesta tulleisiin henkilöihin tai keneenkään muuhunkaan. Ihmisiä alkaa kadota.
Musta morsiamet
Anna on nuori maalaistyttö, joka saapuu Kuopioon tohtorin taloon aputytöksi. Kaikki sujuu mukavasti, kunnes Anna tapaa Lassin ja rakastuu tähän ja pian pari on naimisissa. Vähitellen paljastuu, että Lassi ei ole kertonut itsestään aivan kaikkea. Punaisen aatteen kannattaminen vie Lassin vaikeuksiin ja pian hän istuu vankilassa vuosien vankeustuomiota. Anna yrittää sopeutua tilanteeseen parhaansa mukaan ja sailyttää välit myös appivanhempiinsa. Yhteiskunta ei kuitenkaan aina suhtaudu väärän aatteen kannattajien vaimoihin suopeasti ja sen Anna saa karvaasti kokea. Lopulta Anna saa myös rakennettua omaa elämäänsä, kunnes kohtalo puuttuu taas peliin.
Sirpa Kähkösen kieli on omaan luokkansa. Se on kuvailevaa ja maalailevaa ja se kiinnittää positiivisesti huomiota kirjoja lukiessa. Mustissa Morsiamissa lukemista haittasi voimakas murresanojen käyttö vuoropuheluissa, mutta toisaalta se toi autouden tuntua tilanteisiin. Kähkönen kuvaa varsinkin Mustissa Morsiamissa naisen asemaa tuona ajanjaksona ja siihen liittyviä haasteita. Toisaalta monet ongelmat ovat edelleen tunnistettavissa myös nykyaikana. Välillä kirjoja lukiessa ärsytti naisten asenne ja ajatusmaailma, mutta tuohon aikaan maailma on ollut erilainen.
Kirjat eivät kuitenkaan ole kovin kevyttä luettavaa. Aiheet ovat vakavia ja konteksti voimakkaan historiallinen. Nämä ovat kuitenkin hyviä kirjoja, mikäli haluaa tutustua tavallisen naisen elämään lähihistoriassa.
Kommentit