lauantai 1. lokakuuta 2016

Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna
Täällä Pohjantähden alla 1-3 (1959, 1960 ja 1962)

Viimeinkin kolmiosainen kirjasarja Koskelan perheen vaiheista on saatu päätökseen. Näiden lukemisen jälkeen tunteitani kuvaa sana mietteliäs parhaiten. Tällaiselle nuorehkolle henkilölle kirja on lähinnä katsaus lähimenneisyyteen tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kirja kuvaa kaikki Suomelle merkitykselliset historiantapahtumat; torpparilaitoksen lakkautuksen, kielikysymyksen, itsenäistymisen, kansalaissodan ja talvi- ja jatkosodan ja niiden vaikutuksen ihan tavallisen maaseudun ihmisen arkeen.

Kirjan alkaa Koskelan Jussin ja hänen puolisonsa Alman nuoruuden kuvauksella. Jussi haluaa lisää maata vuokralle ja alkaa pikkuhiljaa rakentaa Koskelan tilaa. Pariskunta saa kolme poikaa ja heistä vanhimman pojan Akselin ja tämän jälkeläisten eloa kuvataan kirjasarjassa tarkemmin. Yhteiskunta muuttuu rajusti kolmen sukupolven aikana ja se näkyy myös perheessä yleisesti asenteissa ja arjessa. Itselleni kansalaissodan kuvaus ja sen vaikutukset punaisten puolelle taistelleiden perheiden arkeen oli ehkä kirjan mielenkiintoisinta antia, koska Suomen sisällissota ei ole niitä asioita, joita hirveästi käsitellään.

Kirja herätti kyllä monenlaisia tunteita. Elämä on ollut todella erilaista kuin nykyään ja kuitenkaan näistä tapahtumista ei ole kuin sata vuotta. Yhteiskunta on kehittynyt paljon sotien jälkeen. Ehkä liikuttavinta kirjassa kuitenkin oli perus elämänmeno. Välillä joku yhteisön menehtyy, mutta toisaalta taas perheisiin syntyy uusia jäseniä ja sukupolvet seuraavat toisiaan. Väinö Linna on mielestäni loistava erilaisten ihmisten kuvaaja. Kylällä vilisee toinen toistaan erikoisempia persoonia ja mielipiteitä ja tietysti samalla tavalla asia on myös nykyään. Kirjan paras anti minulle oli ehkä se, että nyt paremmin ymmärtää konkreettisesti millaisten vaiheiden kautta yhteiskunta on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Monesti tällaiset kirjat ovat parempia oppaita menneisyyteen kuin historiankirjat.

Itse lukeminen voi olla monelle lukijalle raskasta vanhahtavan kielen takia. Helpolla tuo yhteensä 1000-sivuinen kirjasarja ei etene, mutta antaa lukijalleen paljon. Suosittelen tätä ehkä pitempiaikaiseksi projektiksi.

1 kommentti:

  1. Vau, aika urakka! Tämä on ollut lukulistallani pitkään, mutta aina löytyy jotain muuta, kiinnostavampaa. Ehkä tänä vuonna saan aikaiseksi, 100-vuotiaan Suomen kunniaksi :)

    VastaaPoista