Tommi Liimatta
Jeppis 2 (2016)
Arvostelukappale
Arvostelukappale
Olin aika
fiiliksissä itsekin, kun aloitin Tommi Liimatan Jeppis kakkosen lukemisen. Olin
tykännyt aikaisemmasta osasta paljon, koska se toi monessa määrin myös oman
lapsuuden mieleen. Jeppis ykkkönen ja kakkonen siis kuvaavat Tommin elämää
lapsuudesta teini-ikään. Tässä kakkososassa Tommi on 11-14-vuotias eli alkaa
pikkuhiljaa jättää lapsuutta taakseen.
Edelleen mukana
ovat samat kaverit ja samat pihaleikit ja niiden viehätys ei tunnu laantuvan,
vaikka ikää tulee lisää. Toisaalta Tommia jo hieman nolottaa ostaa legoja.
Edelleen Kiss on kova juttu ja Tommi myös kasailee omia bändejä ja tekee omaa
musiikkiaan. Valitettavasti bändit eivät ole kovin pitkäikäisiä. Musiikkia
saadaan kuitenkin myös nauhalle ja kavereille ja tytöille kuunneltavaksi. Piirtäminen
on Tommille mieluista ja koulun pihalla hänelle sataa myös tähän liittyviä
työtarjouksia multa lapsilta.
Välillä kirjaa
lukiessa sai hymähdellä huvittuneesti. Tommi oli käynyt vanhempien kanssa
Ibizan lomamatkalla ja sen jälkeen mietitään tätä;
RIP Girls, mutta Fireballsin oli saatava
kakkosalbumi valmiiksi. Olin haaveillut Ibiza-vaikutteista, mutta mitä ne
sellaiset edes olivat???
Tommi siirtyy
myös yläasteelle. Muistan itsekin kuinka pelottavaa se oli, koska mietti kuinka
isommat oppilaat mahdollisesti kiusaavat ensimmäisinä päivinä. Eikä ne
liikuntatunnit aina niin kivoja olleet. Toisaalta Tommin tulevaisuutta
varjostaa lähestyvä muutto Rovaniemelle seiskaluokan jälkeen. Vanhat kaverit
ovat kohta enää muistoja vain.
Vaikka kirja
kuvaa Tommin kasvamista kohti aikuisuutta, pääpaino on kuitenkin
musiikkiharrastuksen kehittymisen kuvaamisessa. Vaikka bändijutut ovat olleet
tuohon aikaa vielä leikkiä, niillä on luultavasti ollut suuri vaikutus
tulevaisuuteen. Itse en ole musiikin asiantuntija ja en fanittanut Tommin
ihailemia bändejä. Siksi varmaan osa kirjan ”sanomasta” meni minulta ohi. Osa
jutuista oli myös sellaisia, jotka kuuluvat poikien lapsuuteen ja nuoruuteen,
joten niihinkään en pystynyt samaistumaan. Siksi tämä kakkososa ei ehkä uponnut
niin hyvin kuin ensimmäinen. Voisin kuvitella, että miehille ja musiikin
harrastajille tämä kirja voisi olla timanttia.
Joka
tapauksessa toivon, että Liimatta jatkaa sarjaansa ja kertoo myös Rovaniemen
vuosistaan. Jotain suppeita päiväkirjamerkintöjä näistä vuosista löytyy toki
Absoluuttisen nollapisteen kotisivuilta. Alkua pidemmälle en niissä ole vielä
itse ehtinyt.
Kommentit