torstai 5. toukokuuta 2016

Geishan muistelmat



Arthur Golden
Geishan muistelmat 

Chiyo asuu perheensä kanssa pienessä kalastajakylässä. Chiyonin äiti sairastuu vakavasti hänen ollessaan varhaisteini. Koska Chiyonin isä on iäkäs herää huoli, kuka huolehtii hänestä ja hänen siskostaan, jos molemmat vanhemmat menehtyvät. Pelastajaksi näyttää ilmaantuvan varakas herra Tanaka, joka lupaa huolehtia tytöistä. Chiyo haaveilee, että herra Tanaka adoptoisi hänet, mutta sen sijaan hänet myydään geishataloon. 

Elämä talossa on rankkaa. Hänen tulee palvella muita talon asukkaita ja toisaalta talossa asuva geisha Hatsumono ei pidä hänestä ja tekeekin Chiyonin elämästä entistä vaikeampaa. Pian Chiyo velkaantuu pahasti ja näyttää sille ettei hänestä loppujen lopuksi tulisi edes geishaa vaan hän jäisi taloon palvelijaksi. Chiyonilla on erikoiset harmaat silmät ja ne herättävät huomiota. Eräänä päivänä taloon ilmaantuu toisen geishatalon geisha Mameha, joka kiinnittää huomionsa Chiyoniin ja lupaa ottaa tämän siipiensä suojaan ja kouluttaa tästä menestyvän geishan. Pian Chiyo huomaa kulkevansa Mamehan mukana oppimassa ja viihdyttämässä miehiä. 

Omanlaisensa jännitteen tarinaan tuo Chiyonin tapaaminen puheenjohtajan kanssa. Puheenjohtaja on vaikutusvaltainen mies, joka lohduttaa Chiyonia hänen itkiessään kadulla omaa kohtaloaan. Miehen tapaamisesta Chiyo saa uutta voimaa ja hän ponnistelee tullakseen geishaksi ja toivoo salaa tapaavansa miehen uudelleen. Tämä tapahtuukin vuosia myöhemmin ja Chiyo viettää geishana toimiessaan paljon aikaa puheenjohtajan seurueessa.

Kirjaa lukiessa mietin, että oliko geishaksi päätyminen oikeasti hyvä vai huono asia Chiyonille. Mikäli häntä ei olisi myyty geishataloon hän olisi päätynyt orvoksi ja jäänyt asumaan pieneen kalastajakylään huonoihin elinoloihin. Geishana ollessaan hänestä tuli edes jollain tavalla menestynyt ja hän sai nähdä maailmaa. Toisaalta hintana on vapauden menetys ja toisen palvelijana toimiminen. Kuiten Chiyo kuvaa herra Tanakan ilmaantuminen kylään oli hänen sekä paras että pahin päivänsä. Toisaalta Mameha sanoo kirjassa sen mikä varmasti on totta. ”Me olemme geishoja, koska meillä ei ole muuta mahdollisuutta”.

Kirjassa oli myös luonnollisesti paljon japanilaisen kulttuurin kuvausta ja selitettiin hyvin yksityiskohtaisesti geishan kampauksia ja vaatetusta. Varmaan jonkun mielestä nämä voivat olla mielenkiintoisia, mutta itsellä nämä kohdat jäi aika lailla lukematta. Historiasta kiinnostuneena myös taustalla oleva sota ja sen kuvaus oli kiinnostavaa.

Joka tapauksessa hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jota voin kyllä suositella lämpimästi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti