Mika
Waltari
Isästä
poikaan (2008, uusintapainos)
Suvun tarina alkaa illasta jolloin Elias Kustaanpojan täytyy jättää kotinsa maalla ja lähteä Helsinkiin tienaamaan elantoansa. Toinen veli Lauri on jo lähtenyt aikaisemmin Helsinkiin ja järjestänyt veljelleen sieltä työpaikan. Elias päätyy muurariksi ja raskas työntäyteinen elämä alkaa. Kaupungissa eläessään Elias innostuu lukemisesta ja haaveilee opiskelusta. Aika ei kuitenkaan ole tälle vielä Eliaan aikana kypsä. Elias tapaa vaimonsa Marin ja hänen kanssaan hän saa kaksi poikaa Toivon ja Samuelin. Hänen poikiensa aikana opiskelu on jo tavallisempaa rahvaan keskuudessa ja molemmat pojat päätyvät yliopistoon. Trilogian toinen osa kuvaa Eliaan toisen pojan Toivon elämää ja opiskeluja ja myös hänen painiaan uskonnollisten kysymysten parissa. Kirjasarjan päättää Toivon pojan Juhanin tarina. Myös hän päätyy opiskelemaan yliopistoon ja hänen lapsuuttaan ja ajatusmaailmaansa värittää muistot kansalaissodasta. Yhteiskunta on hänen aikanaan toisenlainen ja Venäjältä virtaava työväenaate vaikuttaa Suomessa. Juhanin aikana ympyrä ikään kuin sulkeutuu ja hän pääsee viettämään aikaa Kustaalan tilalla, josta hänen ukkinsa Elias on alun perin lähtenyt. Sinne myös suvun erään haaran tarina myös päättyy.
Kirjassa oli mielenkiintoista suvun tarina lisäksi kuvaus yhteiskunnan muuttumisesta. Helsinki kehittyy ja kasvaa ja koneet alkavat pikkuhiljaa korvata ihmisiä. Rahvaan sivistystä aletaan pikkuhiljaa painottaa ja se avaa ovet myös heidän kouluttautumiselleen. Eliaan aikana se on vain kaukainen haave, mutta hänen lapsilleen se on jo mahdollista. Toisaalta kouluttautuminen ei enää Juhanin aikana takaa loistavaa palkkaa ja työväestö alkaa pikkuhiljaa myös tienata varsin mukavasti. Kansalaissota vaikuttaa ihmisiin ja heidän asenteisiinsa toisiaan kohtaan. Kitkaa sivistyneistön ja työväen välille tuo työväenaate ja opiskellut nuorukainen ei ole välttämättä tervetullut työväen juhliin. Kirjat ovat periaatteessa läpileikkaus myös Suomen historiasta.
Myös tässä kirjassa oli paljon pohdinta uskonnollista kysymyksistä ja tähän lienee on vaikuttanut Waltarin omat mietteet asioista. Omaa lukemistani vaikeutti kirjan vanhahtava kieli ja monet sanat eivät olleet minulle tuttuja. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitään ylivoimaisia esteitä ja kirjaa oli hyvin innostava lukea. Mukavia olivat myös kirjan lopussa olleet kuvat vanhanajan Helsingistä.
Kommentit