Hitlerin raivottaret

Wendy Lower

Hitlerin raivottaret (2014)

Naisten tekemiin rikoksiin natsi-Saksassa ei aikaisemmin ole kiinnitetty paljon huomiota. Tässä Lowerin kirjoittamassa uudessa kirjassa keskitytään nimenomaan naisiin ja heidän osallisuuteen natsien hirmuhallinnossa. Aihe tietyllä tapaa lienee keskustelua herättävä, koska monet iltapäivälehdet ainakin näyttivät tarttuneen aiheeseen. Itse en ole näitä juttuja lukenut ja en tiedä millä tavalla asiaa niissä on käsitelty. Itselle kirja oli mielenkiintoinen siinä mielessä että se auttoi ymmärtämään myös miten normaalit ihmiset on saatu mukaan juutalaisten vainoon ja hirmuhallintoon.

Kirja käsitteli muutaman tavallisen saksalaisnaisen osuutta hirmutekoihin ja tätä kautta valotti myös yleisesti naisten osuutta Hitlerin hallinnossa. Kirja kävi läpi naisten taustat, koulutuksen, tapahtumat sodan aikana ja sen mitä heille tapahtui sodan jälkeen. Mielenkiintoista sinänsä että natsi-ideologian mukaan naisten paikka olisi ollut kotona, mutta natsien hallinto loppujen lopuksi saattoi naisia työelämään entistä enemmän. Naisia tarvittiin paljon esimerkiksi toimistotöihin tai sairaanhoitajiksi. Monia naisia houkutti jättää pieni kotikylänsä ja lähteä katsomaan mitä työmahdollisuuksia kaupunki ja natsien hallintokoneisto heille tarjoaisi. Ja ymmärrettävää on, että monia uudet mahdollisuudet kiehtoivat. Samalla naiset kuitenkin joutuivat osallisiksi natsien tekoihin. Sairaanhoitajat surmasivat vammaisia ja muita ei-toivottuja kansalaisia esimerkiksi myrkyttämällä. Toimistotyöntekijät taas kirjoittelivat käskyjä puhtaaksi juutalaisten eliminoimiseksi.

Kaikki eivät tietenkään olleet passiivisesti mukana natsien toiminnassa. Monilta naisilta löytyi asiaan myös omaa aloitetta. Tämä sotii räikeästi sitä vastaan, että naiset nähtiin sodan jälkeen enemmän uhreina ja passiivisina myötälijöinä. Monien naisten tekoja ei haluttu nähdä tai edes tutkia tarkemmin. Tämä aiheutti sen, että monia naisia ei rangaistu sodan jälkeen millään tavalla. Toki sodan jälkeen massoista oli valittava ne pahimmat rikolliset, mutta toisaalta asiaan ei ole paljon puututtu myöhemminkään. Toisaalta aika on myös ollut natsien puolelle. Kukaan ei enää vuosikymmenten jälkeen pysty muistamaan tarkasti tapahtumia tai jotkut todistajat ovat jo kuolleetkin.

Kirja oli melkoisen tunteita herättävä ja on hyvä että naisten osuudesta viimein halutaan puhua. On masentavaa ajatella että monet ovat jääneet ilman rangaistusta vain siksi että he ovat olleet naisia. Päällimmäinen tuntemus on, että tilaisuus on tehnyt monesta naisesta varkaan. Muutoinkin kirja oli varsin hyvin kirjoitettu ja monet kuvat toivat näitä ihmisiä ikään kuin lähemmäs. Suosittelen ottamaan kirjan lukemistoon, mikäli sodan aikaiset tapahtumat kiinnostavat.

(arvostelukappale, kiitos kustantajalle)