sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hitlerin raivottaret


Wendy Lower
Hitlerin raivottaret (2014)

Naisten tekemiin rikoksiin natsi-Saksassa ei aikaisemmin ole kiinnitetty paljon huomiota. Tässä Lowerin kirjoittamassa uudessa kirjassa keskitytään nimenomaan naisiin ja heidän osallisuuteen natsien hirmuhallinnossa. Aihe tietyllä tapaa lienee keskustelua herättävä, koska monet iltapäivälehdet ainakin näyttivät tarttuneen aiheeseen. Itse en ole näitä juttuja lukenut ja en tiedä millä tavalla asiaa niissä on käsitelty. Itselle kirja oli mielenkiintoinen siinä mielessä että se auttoi ymmärtämään myös miten normaalit ihmiset on saatu mukaan juutalaisten vainoon ja hirmuhallintoon.

Kirja käsitteli muutaman tavallisen saksalaisnaisen osuutta hirmutekoihin ja tätä kautta valotti myös yleisesti naisten osuutta Hitlerin hallinnossa. Kirja kävi läpi naisten taustat, koulutuksen, tapahtumat sodan aikana ja sen mitä heille tapahtui sodan jälkeen. Mielenkiintoista sinänsä että natsi-ideologian mukaan naisten paikka olisi ollut kotona, mutta natsien hallinto loppujen lopuksi saattoi naisia työelämään entistä enemmän. Naisia tarvittiin paljon esimerkiksi toimistotöihin tai sairaanhoitajiksi. Monia naisia houkutti jättää pieni kotikylänsä ja lähteä katsomaan mitä työmahdollisuuksia kaupunki ja natsien hallintokoneisto heille tarjoaisi. Ja ymmärrettävää on, että monia uudet mahdollisuudet kiehtoivat. Samalla naiset kuitenkin joutuivat osallisiksi natsien tekoihin. Sairaanhoitajat surmasivat vammaisia ja muita ei-toivottuja kansalaisia esimerkiksi myrkyttämällä. Toimistotyöntekijät taas kirjoittelivat käskyjä puhtaaksi juutalaisten eliminoimiseksi.

Kaikki eivät tietenkään olleet passiivisesti mukana natsien toiminnassa. Monilta naisilta löytyi asiaan myös omaa aloitetta. Tämä sotii räikeästi sitä vastaan, että naiset nähtiin sodan jälkeen enemmän uhreina ja passiivisina myötälijöinä. Monien naisten tekoja ei haluttu nähdä tai edes tutkia tarkemmin. Tämä aiheutti sen, että monia naisia ei rangaistu sodan jälkeen millään tavalla. Toki sodan jälkeen massoista oli valittava ne pahimmat rikolliset, mutta toisaalta asiaan ei ole paljon puututtu myöhemminkään. Toisaalta aika on myös ollut natsien puolelle. Kukaan ei enää vuosikymmenten jälkeen pysty muistamaan tarkasti tapahtumia tai jotkut todistajat ovat jo kuolleetkin.

Kirja oli melkoisen tunteita herättävä ja on hyvä että naisten osuudesta viimein halutaan puhua. On masentavaa ajatella että monet ovat jääneet ilman rangaistusta vain siksi että he ovat olleet naisia. Päällimmäinen tuntemus on, että tilaisuus on tehnyt monesta naisesta varkaan. Muutoinkin kirja oli varsin hyvin kirjoitettu ja monet kuvat toivat näitä ihmisiä ikään kuin lähemmäs. Suosittelen ottamaan kirjan lukemistoon, mikäli sodan aikaiset tapahtumat kiinnostavat.

(arvostelukappale, kiitos kustantajalle)


4 kommenttia:

  1. Kirja ja sen aihe on tosiaan saanut paljon julkisuutta. Uskomatonta ajatella, että naiset on jätetty oikeudenkäyntien ulkopuolelle siksi, että ovat naisia. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minustakin on aika uskomatonta. Aika on ollut tietysti tuolloin erilainen ja myös naisten asema.

      Poista
  2. Kirja on surkea ja huonosti kirjoitettu. Se ei missään tapauksessa ole tieteellinen tutkimus. Kirjassa ei ole yhtään aineisto dokumenttia, joka tukee kirjailijan väitteitä. Kirjailija leimaa kaikki saksalaiset juutalaisten tappajiksi, muutaman tapauksen perusteella. Näistäkin kolmestatoista naisesta vain yksi tuomittiin sodan jälkeen oikeudessa. Kaikissa muissa tapauksissa syytetty vapautettiin todisteiden puuttuessa. Ainoa syytetyistä, Erna Petri tuomittiin vankeuteen DDR:ssä. Oliko hän myöntänyt tekonsa kidutuksen jälkeen? Tämäkin asia sivuutettiin kirjassa. Petri vapautettiin Itä-Saksan romahtamisen jälkeen. Ostin kirjan nähtyäni YLE.fi arvostelun. Kirja on todellinen pettymys. Jos haluatte lukea kirjan älkää ostako sitä, vaan lainatkaa se kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tosiaan tämän kirjan saa nyt varmaan helposti kirjastosta eli ei tarvitse ostaa, jos aihe kiinnostaa. Minulle ei tullut tästä kirjasta sellainen olo, että kaikki saksalaiset haluttaisiin leimata. Enemmän yritettiin kuvailla natsien valtavaa hallintokoneistoa, joka työllisti monia ja varmaan sotki monet tahtomattaan epäsuorasti natsien hirmutekoihin. Tieteellinen tutkimus tämä ei tosiaan ole ja ehkä tarkoitus oli enemmän herättää keskustelua siitä, että jos naiset syyllistyivät johonkin, pääsivätkö he siitä helpommalla kuin miehet.

      Poista