torstai 10. heinäkuuta 2014

Kiinan kadotetut tyttäret


Xinran
Kiinan kadotetut tyttäret (2013)

Tämän kirjan sanoma ainakin oli minulle se, että olen onnekas kun olen syntynyt Suomeen. Kirja kertoo kiinalaisten naisten elämäntarinoita. Osa heistä on hylännyt tyttärensä, osa hoivannut hylättyjä tyttöjä orpokodissa ja osa jopa surmannut lapsensa. Kiinan maaseudulla tyttölapset eivät ole olleet missään arvossa. Esikoislapsen täytyi olla poika. Mikäli synnyttää tyttären tai jopa useampia tyttäriä on huono vaimo. Kaupungissa tyttöjen asema on ollut hieman parempi, mutta maaseudulla tyttöjen kohtaloksi on tullut surmaaminen tai hylkääminen

Kirjan kirjoittaja Xinran työskentelee toimittajana radiossa. Hän saa mahdollisuuden keskustella ihmisten kanssa, mutta hän kokee että ihmisiä on vaikea saada avautumaan. Tämän tietysti sanelee myös puolue. Hän avaa kirjassa kiinalaista kulttuuria yleisellä tasolla ja myös taustoja miksi tyttölapsien surmaamisesta ja hylkäämisestä on tullut perinne. Ainoa syy ei suinkaan ole kuuluisa yhden lapsen politiikka vaan taustalta löytyy mitä moninaisempia syitä. Xinran kuvaa myös ulkomaalaisten adoptiovanhempien tulon Kiinaan ja siitä miten monet tytöt päätyivät esimerkiksi amerikkalaisiin koteihin.

Kirjaa lukiessa tuli paljon peilattua suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa Kiinan maaseutuun. Suomessa ihmisillä on vaihtoehtoja. Sosiaaliturva on olemassa, koulutus on ilmaista ja yhteiskunta on melkoisen tasa-arvoinen. Kiinan maaseudulla taas vallitsee köyhyys ja vanhat perinteet sanelevat monia asioita. Monet kirjan naiset tuntuvat ajattelevan, että tytär saa paremman elämän, jos hänet annetaan pois ja adoptoidaan ulkomaille. Kirjan kirjoittaja ei tunnu ollenkaan ymmärtävän lapsensa pois antaneita naisia, mikä hieman hämmästytti minua. Kirja kuitenkin toi aika vahvasti esille sen, että köyhillä tytöillä ei ole tulevaisuutta Kiinassa. Ehkä tulkintaani vaikutti se, että pystyin suhtautumaan kirjaan kuitenkin melkoisen neutraalisti. Kirjan kirjoittaja taas tuntui elävän hyvin vahvasti tunteella.

Ihan täysin neutraalisti en aina pystynyt kirjaan suhtautumaan. Kirjassa oli esimerkiksi kohta, jossa kuvattiin synnytystä. Vierellä on vesiastia. Jos lapsi oli poika, niin lapsi pestiin ja vietiin näytille. Jos taas lapsi oli tyttö, hänet hukutettiin samaan vesiastiaan. Aika karua.

Kirja oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja myös aika helppolukuinen. Voisin kuvitella että naisia varsinkin aihe kiinnostaa. Kirja antoi myös paljon mielenkiintoista tietoa Kiinan kulttuurista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti