Xinran
Kiinan
kadotetut tyttäret (2013)
Tämän
kirjan sanoma ainakin oli minulle se, että olen onnekas kun olen
syntynyt Suomeen. Kirja kertoo kiinalaisten naisten elämäntarinoita.
Osa heistä on hylännyt tyttärensä, osa hoivannut hylättyjä
tyttöjä orpokodissa ja osa jopa surmannut lapsensa. Kiinan
maaseudulla tyttölapset eivät ole olleet missään arvossa.
Esikoislapsen täytyi olla poika. Mikäli synnyttää tyttären tai
jopa useampia tyttäriä on huono vaimo. Kaupungissa tyttöjen asema
on ollut hieman parempi, mutta maaseudulla tyttöjen kohtaloksi on
tullut surmaaminen tai hylkääminen
Kirjan
kirjoittaja Xinran työskentelee toimittajana radiossa. Hän saa
mahdollisuuden keskustella ihmisten kanssa, mutta hän kokee että
ihmisiä on vaikea saada avautumaan. Tämän tietysti sanelee myös
puolue. Hän avaa kirjassa kiinalaista kulttuuria yleisellä tasolla
ja myös taustoja miksi tyttölapsien surmaamisesta ja hylkäämisestä
on tullut perinne. Ainoa syy ei suinkaan ole kuuluisa yhden lapsen
politiikka vaan taustalta löytyy mitä moninaisempia syitä. Xinran
kuvaa myös ulkomaalaisten adoptiovanhempien tulon Kiinaan ja siitä
miten monet tytöt päätyivät esimerkiksi amerikkalaisiin koteihin.
Kirjaa
lukiessa tuli paljon peilattua suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa
Kiinan maaseutuun. Suomessa ihmisillä on vaihtoehtoja. Sosiaaliturva
on olemassa, koulutus on ilmaista ja yhteiskunta on melkoisen
tasa-arvoinen. Kiinan maaseudulla taas vallitsee köyhyys ja vanhat
perinteet sanelevat monia asioita. Monet kirjan naiset tuntuvat
ajattelevan, että tytär saa paremman elämän, jos hänet annetaan
pois ja adoptoidaan ulkomaille. Kirjan kirjoittaja ei tunnu
ollenkaan ymmärtävän lapsensa pois antaneita naisia, mikä hieman
hämmästytti minua. Kirja kuitenkin toi aika vahvasti esille sen,
että köyhillä tytöillä ei ole tulevaisuutta Kiinassa. Ehkä
tulkintaani vaikutti se, että pystyin suhtautumaan kirjaan kuitenkin
melkoisen neutraalisti. Kirjan kirjoittaja taas tuntui elävän hyvin
vahvasti tunteella.
Ihan
täysin neutraalisti en aina pystynyt kirjaan suhtautumaan. Kirjassa
oli esimerkiksi kohta, jossa kuvattiin synnytystä. Vierellä on
vesiastia. Jos lapsi oli poika, niin lapsi pestiin ja vietiin
näytille. Jos taas lapsi oli tyttö, hänet hukutettiin samaan
vesiastiaan. Aika karua.
Kirja
oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja myös aika helppolukuinen.
Voisin kuvitella että naisia varsinkin aihe kiinnostaa. Kirja antoi
myös paljon mielenkiintoista tietoa Kiinan kulttuurista.
Kommentit