tiistai 20. toukokuuta 2014

Kuolema saapuu Helsinkiin


Markus Ahonen
Jäljet (2014)

Hän ehti ihmetellä miten joku saattoi osua häntä selkään, vaikka hän istui selkä tiukasti tuolissa. Valkokankaalla heiluvat taistelukoneet pyörivät ympäri. Teatterin nurkasta syöksyvät äänet peittivät hänen huutonsa, joka ehti loppua ennen kuin se oli saanut henkeä alleen. Vahvempi voima oli peitonnut sen. Sulkenut suun. Peittänyt hiljaa silmät. Viimeistellyt elämän. Elämän!”

Näin alkaa Markus Ahosen uusin dekkari. Elokuvateaterissa tapetaan televisiosta tuttu säämies puukottamalla häntä selkään kesken elokuvan. Rikosylikomisario Markku Isaksson alkaa tutkia juttua, mutta pian samankaltaisia tapauksia alkaa tulla lisää. Uhrit vaikuttavat sattumavaraisilta ja tekotapa on joka kerta sama. Isku terävällä esineellä ja rikospaikalta löytyy aina sama enkelikuvio. Tappajassa tuntuu lisäksi olevan jotain suorastaan yliluonnollista. Huolestuneet kansalaiset pelkäävät kaduilla liikkuvaa tappajaa ja vaativat poliiseja toimimaan. Isaksson tekee parhaansa, mutta tappaja tuntuu koko ajan olevan askeleen edella.

Tämän kirjan vahvuus ehdottomasti oli sen vahva kerronta, sillä teksti oli kuvailevaa ja mukaansatempaavaa. Ympäristöä kuvattiin tarkasti ja jotenkin hyvin elävästi. Asuin aikoinani Helsingissä ja nyt tuntui, että olisin taas kävelemässä sen kaduilla. Vaikutuksen teki myös ihmismielen syvimpien tuntemusten pohdinta, joka ei jäänyt mitenkään pinnalliseksi. Tämä on monissa dekkareissa harvinaista. Vaikka yksityiskohtiin kiinnitettiin paljon huomiota, kerronta ei kuitenkaan jumitunut niihin vaan tarina eteni dekkareilla tyypilliseen tapaan nopeasti. Itse tarina oli myös varsin hyvä ja jäin miettimään onko vaikutteita otettu tietyistä oikeista tapahtuneista rikoksista. Yhtenä huonona puolena kirjassa oli Isakssonin oman henkilökohtaisen elämän kuvailu, jota oli jossain määrin liikaa. Tämä tietysti syvensi henkilöhahmoa ja toi kirjailjan vahvuuksia esiin, mutta olisin ehkä ottanut sitä kirjaan mukaan vähemmän. Kirjassa oli myös dekkareille tuttuun tapaan huumoria, joka kevensi tunnelmaa välillä mukavasti.

Kirja toimi minulla lomalukemisena ja lunasti kyllä odotukset. Sähköisenä versiona 156 sivua eli sopivan mittainen kesälukemiseksi.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti