maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kun kaikki menee pieleen


Edward Bunker
Kovan onnen poika (1981)

Edward Bunker on itsekin elänyt varsin vaiheikkaan elämän. Hän on joutunut laitoskierteeseen jo viisivuotiaana ja viettänyt osan elämäänsa Amerikan kovimmissa vankiloissa. No hänen tarinansa päättyi lopulta onnellisesti ja hänestä tuli tunnettu kirjailija. Ilman tätä taustaansa Edward tuskin osaisi kuvata laitonnuoren arkea näin todentuntuisesti.

Kirjan päähenkilö on nuori poika Alex, joka on melkoisen älykäs kaveri. Hän on kiinnostunut esimerkiksi kirjallisuudessa toisin kuin hänen toverinsa erilaisissa laitoksissa. Pojalla on myös itsepäinen luonne ja se saattaa hänet jatkuvasti vaikeuksiin. Lapsuus menee erilaisissa sijoituskodeissa ja laitoksissa, jossa hän oppii yhä enemmän huonoille tavoille. Alex oppii että tappelemalla saa arvostusta ja sen avulla saa myös olla rauhassa. Toinen haave on olla vapaa. Vapauden saa kun karkaa laitoksesta. Karkumatkalla on pakko tehdä myös uusia rikoksia, jotta saa elantonsa. Samalla tutustuu myös uusiin tyyppeihin, jotka eivät ainakaan helpota normaaliin elämään siirtymistä. Jo viisitoistavuotiaana Alex on syvällä rappioelämässä.

Bunker kuvaa elävästi elämää erilaisissa laitoksissa, jossa hän on itsekin luultavasti viettänyt paljon aikaa. Kirjailija myös kuvaa miten rikollinen mieli syntyy olosuhteissa, jossa kaikki on päälaellaan. Itsellä tuli mieleen että kuinka paljon erilaisia väärinkäytöksiä suljetuissa laitoksissa voi olla, jos kukaan ei valvo mitä niissä tapahtuu. Mikäli siitä edes välitetään. Toisaalta sosiaalitoimen työntekijtä yrittävät tehdä parhaansa, mutta heidänkin on vaikeaa ymmärtää laitosnuoria tai heidän elämäntilannettaan. Jos joutuu laitokseen, joutuu nopeasti kierteeseen, josta on vaikeaa päästä pois.
Kirjaa lukiessa mietti, mikä voisi pelastaa Alexin kaltaisen ihmisen. Vaikka Alexia ei olisi suljettu lapsena laitokseen, hän olisi saattanut joutua sinne myöhemminkin. Perheen ongelmat heijastuvat lapseen joka tapauksessa. Pahamaineisissa paikoissa arvostusta myös saa vähän toisella tavalla kuin muualla.   

Kirja oli melkoisen vaikuttava, mutta päättyi hieman töksähtäen ja jätti jälkeensä kysymyksiä. Joka tapauksessa kirja auttoi hieman ymmärtämään miksi laitosnuorten on niin hankala sopeutua normaaliin elämään.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti