maanantai 16. joulukuuta 2013

Pakonopeus


Taavi Soininvaara
Pakonopeus (2010)



Kiireisenä aikana on mukava lukea hieman dekkareita. Tällä kertaa luettavaksi valikoitui Taavi Soinivaaran Pakonopeus. Ensimmäinen pieni ongelma oli, että kirjan päähenkilö Leo Kara oli minulle uusi tuttavuus. Soininvaara oli kirjoittanut hänestä tätä ennen jo yhden kirjan ja sen vuoksi kirjan lukeminen aiheutti välillä hämmennystä. Fiksuna olin siis taas aloittanut kirjojen lukemisen jostain ihan muualta kuin alusta. Onneksi tämä ei kuitenkaan häirinnyt lukemista liikaa.

Kirjana Pakonopeus on melkoisen perinteinen dekkari, jossa tapahtumat vyöryvät eteenpäin hurjalla nopeudella. Kirjan pääroisto oli Mundus Novus-säätiö, joka on sekaantunut ihmiskauppaan, huumebisnekseen ja nyt myös uudenlaisen aseen kehittämiseen. Leo Kara painiskelee juttua selvitellessään myös menneisyyden haamujensa kanssa. Toinen päähenkilö juristi Kati Soisalo taas etsii tytärtään, joka katosi heidän yhteiseltä lomamatkaltaan. Mukaan mahtuu myös ammattitappajia ja väkivaltaisia entisiä aviomiehiä. Kaikki vauhdikkaan tarinan ainekset siis ovat kasassa.

Ehkä yllättävintä kirjassa oli se, että se herätti hieman syvempiä ajatuksia. Jo kirjan takakannessa luvataan, että kirja tuo ihmiskaupan lähelle. Ja se myös toi. Yleisesti ottaen tulee ajateltua että ihmiskauppa on köyhien maiden ongelma eikä se koske esimerkiksi Suomea. Kirja laittoi ainakin ajattelemaan, että myös länsimaisia ihmisiä voi kadota ja myös Suomi voisi olla tällaisen kaupan läpikulkumaa ja sen uhreja voi olla myös Suomessa. Toki tämä ei ollut uusi tieto sinänsä, mutta nyt vasta asiaa tuli ajateltua hieman uudella tavalla. Toinen asia joka laittoi ajattelemaan oli kirjassa esiintyvä ydinvoimala ja siihen kohdistunut hyökkäys.

Kirja oli ainakin viihdyttävä ja onnistui myös lopussa yllättämään, joka on hyvän dekkarin yksi ominaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti