sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Murhamysteeriä ratkaisemassa

Donna Tartt
Pieni ystävä (2002)

Luin Donna Tartin esikoisteoksen Jumalat juhlivat öisin joskus teininä ja muistan että pidin kirjasta paljon. Olen edelleen sitä mieltä, että kirja on yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut. Valitettavasti Tartt ei ole ollut kovin tuottelias kirjailija ja tähän mennessä häneltä on ilmestynyt vain kaksi kirjaa. Ilmeisesti kuitenkin kolmas kirja on tulossa markkinoille tässä syksyn aikana. Sitä odotellessa otin nyt luettavaksi hänen toisen teoksensa nimeltä Pieni ystävä.

Kirja kertoo 12-vuotiaasta tytöstä nimeltä Harriet. Hänen pieni veljensä Robin on murhattu hänen ollessaan pieni ja tapaus ei ole koskaan ratkennut. Murha on vaikuttanut syvästi hänen perheeseensä. Hänen äitinsä ei ole ollut enää vuosiin oma itsensä ja hänen tätinsä ovat yhä surullisia, vaikka tapahtumasta on jo kymmenen vuotta. Harriet kehittää itselleen pakkomielteen veljensä kuolemasta ja päättää ratkaista murhan. Hän vakuuttuu, että nykyinen kaupungin pikkurikollinen Danny on syyllinen. Vaikka todisteet ovat hyvin hatarat, hän päättää kostaa Dannylle. Hän puhuu kostoretkelle mukaan alistuvaisen ystävänsä Helyn. Lasten touhut muuttuvat pian vaarallisiksi varsinkin kun Danny ja hänen veljensä alkavat epäillä, että Harriet vakoilee heitä jonkun piikkiin. Sekavat veljekset valmistavat huumeita ja vainoharhaisena he näkevät vihollisia joka puolella. Harriet on kuitenkin päättänyt kostaa, mutta onko Danny kuitenkaan se oikea henkilö...

Harriet oli mielestäni kirjassa varsin kiinnostava hahmo. Hän on hieman omalaatuinen,mutta tietyllä tapaa pikkuvanha lapsi. Päähenkilö viihtyy omissa maailmoissaan ja on syvästi tietoinen siitä miten hänen veljensä kuolema on vaikuttanut perheeseen. Kirjassa kuvataan paljon Harrietin perheen elämää ja pikku Robin tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Tämän vuoksi Harriet luultavasti saakin pakkomielteen ratkaista ja kostaa veljensä murhan. Harrietin ajatusten kulkua oli melkoisen kiehtova lukea ja välillä pystyin itsekin samaistumaan niihin. Toisaalta kirja oli välillä pitkästyttävä, mutta heräsi aina jossain vaiheessa eloon, joten sen jaksoi lukea loppuun. Kirjan eteenpäin vievä voima oli kuitenkin pitkälle kysymys: kuka murhasi pikku Robinin? Kirjan loppuratkaisuun petyin hieman, vaikka kirja olikin muuten hyvin kirjoitettu.


Tämä kirja ei siis yltänyt kirjailijan esikoisteoksen tasolle, vaikka olikin kiinnostava. Tartin kolmatta kirjaa odotan mielenkiinnolla. 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti