sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tutustuminen Toni Morrisoniin

Toni Morrison
Paratiisi (1998)










Toni Morrison oli minulle entuudestaan kohtalaisen tuntematon kirjailija. Törmäsin kirjakaupassa tähän hänen kirjoittamaansa Paratiisi kirjaan ja kirja vaikutti kiinnostavalta ainakin takakannen perusteella. Morrison on tunnustettu yhdysvaltalainen kirjailija, joka on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensinnäisenä mustana naisena. Koko hänen suomennettu tuotantonsa on Tammen Keltainen kirjasto sarjassa, jossa yleensä on aika kovatasoisia kirjoja. Näin ollen odotukset olivat korkealla tätä kirjaa kohtaan. Valitettavasti jouduin tällä kertaa pettymään.

Kirja alkaa sekavilla tapahtumilla, jossa kuvataan miesjoukon tunkeutumista luostariin ja siellä tapahtuvaa ammuskelua. Tämän jälkeen kirjailija hyppää eri aikaan, jossa perheenäiti Mavis suree kaksoslastensa menetystä. Hän on unohtanut lapsensa kuumaa autoon ja molemmat lapset ovat kuolleet sinne. Mavis vaistoaa että hänen miehensä haluaa tappaa hänet ja pakenee yön turvin omasta kodistaan. Hän ajelee ympäriinsä mieheltään varastetulla autolla, kunnes autosta loppuu bensa. Hän päätyy lopulta luostariin, josta hän saa apua. Lopulta Mavis jää asumaan luostariin.Tämän jälkeen kirjailija esittelee joukon pulassa olevia naisia, jotka pakenevat omia ongelmiaan ja päätyvät kaikki hakemaan turvaa samasta luostarista. He ovat vapaita lähtemään milloin tahansa, mutta osa naisista jää. Osa taas lähtee, mutta palaa aina takaisin.

Toisaalta kirjassa esitellään elämää pikkukaupungissa, jossa luostari sijaitsee. Musta väestö on rakentanut sen omaksi asuinalueekseen. Suvut jotka ovat olleet luomassa kaupunkia, ovat hyvin ylpeitä siitä. He haluavat eristäytyä valkoisten maailmasta ja elää siellä omassa rauhassaan, mutta samalla herran nuhteessa. Nuoriso on kuitenkin alkanut muuttua levottomaksi ja kaupungin vanhimmat ovat huolissaan koko kaupungin turmeltumisesta. Toisaalta kaupunkilaisten keskuudessa kytee omat vihamielisyytensä toisiaan kohtaan. Kaupungin uusi pappi yrittää rohkaista mustia nuoria olemaan ylpeitä juuristaan ja itsestään. Häneenkin kuitenkin suhtaudutaan vihollisen lailla. Kaupunkilaiset elävät omaa sisäänpäin kääntynyttä elämäänsä ja raivo odottaa purkaantumistaan. Lopulta viha kohdistuu luostariin ja siellä eläviin naisiin. Osa kaupunkilaisista mieltää että he ovat tuoneet turmelluksen kaupunkiin. Heidät täytyy häätää pois lopullisesti...

Pakko myöntää että tämä kirja on oli ehkä tähän saakka vuoden pahin huti. Kirjassa oli liikaa henkilöitä ja tapahtumat etenivät sekavasti. Mietin varmaan sivulle sata saakka, mikä tässä tarinassa on se punainen lanka. Kirjassa poukkoiltiin koko ajan asiasta toiseen ja tapahtumien seuraaminen oli suorastaan uuvuttavaa. Jossain vaiheessa mietin jopa kirjan jättämistä kesken. Ehkä jossain kirjan puolessa välissä langat kietoutuivat jotenkin yhteen ja pystyin muodostamaan jonkinlaisen yleiskuvan asiasta. Tarina siis ei ollut kovin hyvin kirjoitettu. Edes henkilöhahmot eivät olleet mielestäni kovin kiinnostavia. Naishahmot olivat jotenkin stereotyyppisiä. Kuitenkin kirjailija mielestäni onnistui kuvaamaan hyvin millaista mustan väestön elämä on aikoinaan ollut valkoisten keskellä. Muutoin tällä kirjalla ei ollut oikeastaan mitään annettavaa minulle.

En tiedä sitten millaisia kirjailijan muut kirjat ovat, mutta tämä ei ainakaan toiminut minulle yhtään. Ehkä joskus voisin ottaa jonkun muunkin kirjailijan teoksen luettavaksi, mutta en välttämättä ihan heti. Luultavasti en ole edes hänen kirjojensa suoraa kohderyhmää.

1 kommentti:

  1. Olen täysin eri mieltä kirjasta. Kerronta on monitasoista ja värikästä, kielikuvat ovat upeita! Minä pysyin hyvin mukana kirjan tapahtumissa ja onnistuin seuraamaan sen punaista lankaa.

    VastaaPoista