keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kilpailu aikaa vastaan

Jeffery Deaver
Luunkerääjä (1997)




Olen jo pitkään ajatellut että tämä kirja pitäisi lukea. Olen joskus katsonut tämän elokuvana, mutta koko elokuvasta ei ole jäänyt juuri minkäänlaista muistikuvaa. Luultavasti elokuvaversio tästä ei ole sitten ollut kovin kaksinen. Muistamattomuus tietysti oli tässä tilanteessa ihan hyvä juttu, koska saatoin rauhassa keskittyä kirjaan.

Passipoliisi Amelia Sachs on ensimmäisenä paikalla, kun luunkerääjän ensimmäinen uhri löytyy. Mies löytyy elävänä haudattuna ja hänen sormensa on kaavittu paljaaksi. Pian selviää, että myös toinen henkilö on kateissa. Miehen seurassa ollut nainen on myös kadonnut, mutta hänen ruumista ei löydy mistään. Oletus on että hän on elossa, mutta kuinka kauan.

Lincoln Rhyme on eläkkeellä oleva rikostutkija. Hän on halvaantunut ikävän tapaturman johdosta kaulasta alaspäin ja elää koneiden varassa. Rhyme halutaan mukaan tutkimukseen tapauksen ainutlaatuisuuden vuoksi. Hän suostuu, mutta haluaa avukseen Amelia Sachsin. Yhdessä he ovat tehokas työpari. Sachs hoitaa rikospaikkojen tutkimisen ja Rhyme hoitaa ajattelun.

Uhreja tulee lisää ja heidät on tapettu mitä julmimmalla tavalla. Tappaja jättää rikospaikalle uhrien olinpaikasta vihjeitä, joita vain Rhymen kaltainen konkari pystyy tulkitsemaan. Tappajan kynsistä hengissä selvinneet pystyvät kuvailemaan tekijää ja pikkuhiljaa Rhyme muodostaa tappajasta profiilin. Tekijä on kuitenkin ovela ja hän pitää poliiseja lähes pilkkanaan. Rhyme joutuu tosissaan pinnistelemään, että hän ehtii ratkaista vihjeet ja pelastaa uhrit. Loppujen lopuksi Rhymen on pakko pysähtyä ja miettiä ketkä ovat luunkerääjän todellinen kohde.

Kuten sanottu en onneksi muista elokuvasta juuri mitään, joten sain rauhassa jännittää syyllisen paljastumista.Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu. Pikkuhiljaa tappajasta paljastui lisää tietoa ja aina sai jännittää ehtivätkö Rhyme ja Sachs pelastaa seuraavan uhrin. Tietynlaista syvällisyyttä kirjaan toivat Rhymen ajatukset ja toiveet kuolemasta. Rhyme on menettänyt halvaantumisen vuoksi elämänilonsa ja miettii itsemurhaa. Sachs luonnollisesti vastustaa Rhymen ajatusta ja haluaa tämän muuttavan mielensä. Tietyllä tapaa luunkerääjän metsästys kuitenkin tuo uutta mielekkyyttä Rhymen elämään. Myös Amelia Sachsin hahmo oli kiinnostava. Hän on kaunis nainen, jolla on omat menneisyyden haamunsa. Jossain vaiheessa Rhyme ja Sachs huomaavatkin olevansa omalla tavallaan sielunkumppaneita.

Joka tapauksessa voin suositella kirjaa. Voisin kuvitella että henkilöistä ja tapahtumista saa paljon enemmän irti lukemalla kirjan kuin katsomalla elokuvan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti