J.R.R Tolkien
The Hobbit (1937)
En
ole pitkään aikaan lukenut mitään fantasiaromaaneja, mutta
Hobitti-elokuvan myötä tuli innostus lukea ainakin tämä kirja.
Luin aikoinaan Tarun sormusten herrasta ja pidin siitä ainakin
kovasti. Tosin mielestäni kirjaa oli pitkitetty hieman liikaa. Sitä
ongelmaa ei ollut tässä kirjassa ja haastetta toi lähinnä se,että
luin kirjan englanniksi. Kun sain kirjan eteeni, ensimmäiseksi
ihmettelin sitä miten kohtuullisen ohuesta kirjasta on saatu aikaan
kolme pitkää elokuvaa. No sekin mysteeri selvisi lukiessa. Käytän
tässä tekstissä selvyyden vuoksi suomennettuja nimiä.
Kirja
alkaa siitä kun kirjan päähenkilö Bilbo Reppuli istuskelee
rauhassa kolonsa ulkopuolella. Velho Gandalf ilmestyy juttelemaan
hänen kanssaan ja kysyy Bilbon innostuneisuutta mahdolliseen
seikkailuun. Bilboa ei kiinnosta, mutta kutsuu Gandalfia tulemaan
myöhemmin teelle. Gandalfin lisäksi "juhliin" ilmestyy
kolmetoista kääpiötä. Heidän suunnitelmansa on palata
Yksinäiselle vuorelle, josta lohikäärme Smaug oli ajanut heidän
kansansa pois ja ryöstänyt heidän aarteensa. Gandalf
haluaa Bilbon mukaan seikkailuun ja vakuuttaa kääpiöille että
Bilbosta ainesta paljon enempään mitä päällepäin näyttää.
Lopulta Bilbo liittyy seurueeseen ja matka voi alkaa.
Kääpiöt,
Gandalf ja Bilbo kokevat monenlaisia vastoinkäymisiä matkallaan.
Nälkää,väsymystä ja monia vaaroja. Yksi kirjan kohokohdista on
se, kun seurue pakenee myrskyä suojaan luolaan, jossa he joutuvat
örkkien vangiksi. Seurue pääsee pakenemaan, mutta Dori pudottaa
Bilbon vahingossa sylistään,kun he taistelevat tiensä ulos
örkkien luolasta. Bilbo herää yksin pimeästä ja löytää tämän
hyvin kuuluisan sormuksen. Tässä vaiheessa Bilbo tutustuu myös
Klonkkuun, jonka kanssa hän käy kisan arvoitusten ratkomisessa.
Jossain vaiheessa Klonkku huomaa rakkaan sormuksensa kadonneen ja
arvaa Bilbon löytäneen sen. Klonkku lähtee ajamaan Bilboa takaa ja
tässä vaiheessa Bilbo huomaa, että sormuksen pujottaminen sormeen
tekee hänet näkymättömäksi. Sen avulla hän pääsee pakenemaan
luolasta ja liittyy taas muuhun retkikuntaan.
Kirja oli siinä mielessä mukava lukea, että tapahtumat etenivät nopeasti. Elokuvan ensimmäisessä osassa ainakin taistelujen kuvaamiseen oli käytetty paljon aikaa. Kirjassa ne oli käytännössä kuitattu muutamalla lauseella. Kirja sisälsi paljon ympäristön kuvailua, mikä on antanut varmasti upeat puitteet luoda elokuvaan erilaisia hienoja maisemia. Kirjassa oli myös kääpiöiden lauluja, jotka eivät sitten ehkä ihan auenneet minulle alkuperäiskielellä. Mielenkiintoista oli myös lukea tarina siitä, miten sormus alunperin joutui Bilbolle. Vaikutuksen teki myös kirjailijan varmasti laaja mielikuvitus luoda erilaisia olentoja, ympäristöjä ja tapahtumia. Ainakin kirja herätti minussa taas mielenkiinnon lukea lisää fantasiakirjoja pitkän tauon jälkeen. Joka tapauksessa odotan ainakin elokuvan toista osaa mielenkiinnolla :)
Kommentit