perjantai 29. maaliskuuta 2013

Nuoren tytön ajatuksia vuosien takaa

Anne Frank Päiväkirja
Toimittaneet Otto H. Frank ja Mirjam Pressler (2008)




Kesällä vuonna 1942 Frankien perhe joutui piiloutumaan juutalaisvainoja vanhan liiketalon salaiseen siipeen. Perheen nuorin tytär Anne piti päiväkirjaa koko kaksivuotisen piileskelyn ajan. Piileskelijöiden jäätyä kiinni, perheen ystävä pelasti muistiinpanot ja toimitti ne sodan jälkeen Annen isälle. Annen isä Otto H. Frank halusi julkaista tyttärensä muistiinpanot kirjana ja näin kunnioittaa kuolleen tyttärensä toivetta.

Muistiinpanot alkavat ajasta, jolloin Anne elää vielä huoletonta ja onnellista elämää. Anne käy koulua ja hänellä on paljon kavereita ja ihailjoita. Juutalaisten vainoaminen on kuitenkin jo alkanut ja monia on jo kyyditty vankileireille. Tilanne kärjistyy nopeasti ja Frankien perhe päättää kadota. Eräänä iltana he pakkaavat tavaransa ja jättävät kotinsa ja asettuvat asumaan paikkaan, jota kirjassa kutsutaan nimellä salainen siipi. Frankien perheen lisäksi siivessa majailee muistakin juutalaisia. He ovat Van Pelsin perhe ja Fritz Pfeffer eli yhteensä piilopaikassa on kahdeksan henkilöä. Heidän suojelijansa toimittavat piilopaikkaan ruokaa ja muita tarvikeita. Salaisessa siivessä on tiukat säännöt joiden mukaan tulee liikkua ja toimia. Muutoin vaarana on paljastuminen liikehuoneiston työntekijöille tai naapurustolle.

Päiväkirja kuvaa pitkiä päiviä ja tylsyyttä ja pelkoa, jota ihmiset kokevat. Piileskelijät kuluttavat aikaa lukien, opiskellen tai tehden kotitöitä. Välillä heidän on istuttava hiljaa tuntikausia pilkkopimeässä huoneessa paljastumisen pelossa. Vapaampi liikkuminen on sallittua vain tiettyinä aikoina ja verhot on pidettävä tiukasti kiinni. Henkilökemiat menevät välillä ristiin, mutta muita ihmisiä ei pysty pakenemaan minnekään. On todella vaikea kuvitella miten tässä ympäristössä jaksaisi elää vuosikausia, mutta toisaalta näillä ihmisillä ei ole ollut vaihtoehtoja. Anne kuvaa kuinka ihmiset valittavat olojaan, mutta toisaalta se tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta kun muut juutalaiset kuolevat keskitysleireillä. Anne kokee että hänen perheensä on monessa suhteessa onnekas ja tuntee siitä välillä syyllisyyttä. Piilopaikassa kuunnellaan myös paljon radiota ja seurataan sodan tapahtumia. Kaikki toivovat vaan kahta asiaa; saksalaisten häviötä ja sodan loppumista.

Päiväkirja kuvaa Annen kasvua lapsesta aikuiseksi poikkeuksellissa oloissa. Hänen suhteensa äitiin on vaikea ja hän käy normaaleita nuoren naisen pohdintoja elämästä. Anne kirjoittaa paljon tulevaisuudesta ja siitä mitä hän tekee sodan jälkeen. Annen toiveena on saada kirjoittaa ja saavuttaa elämässään jotain. Anne kirjoittaa myös paljon tunteistaan muita perheenjäseniä kohtaan ja kuvaa ihmisten välisiä suhteita heidän piilopaikassaan. Kirjan kauneinta antia on mielestäni Annen tunteet Van Pelsin perheen poikaa Peteriä kohtaan. Anne saa kokea kurjassa ympäristössä rakastumisen tai ainakin voimakkaan ihastumisen.

Mielestäni päiväkirja oli mielenkiintoinen. Se kuvasi ihmisten arkea toivottomissa olosuhteissa ja toisaalta sitä loputonta toivoa jota ihmiset jaksoivat ylläpitää paremmasta huomisesta. Anne halusi kovasti saavuttaa jotain elämänsä aikana ja mielestäni hän teki sen tämän kirjan välityksellä. Hänen päiväkirjastaan tuli yksi 1900-luvun luetuimmista kirjoista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti