maanantai 18. maaliskuuta 2013

Aloittelevan rikostoimittajan arkea

Liza Marklund
Studio Sex (1999)

Nyt sitten hieman vanhempaa kirjaa arvioon tällä kertaa. Liza Marklundin kirjat ovat jääneet minulta tähän saakka kokonaan lukematta. Olen ymmärtänyt että hänen rikoskirjansa ovat suosittuja Pohjoimaissa, joten oli jo korkea aika tutustua hänen tuotantoonsa. Studio sex on ajallisesti ensimmäinen romaani, joka kertoo rikostoimittaja Annika Bengtzonin elämästä.

Annika on kesätöissä Kvällpressenissä, kun hän saa kirjoitettavakseen nuoren tytön murhan. Annika on nuori ja innokas kesätoimittaja, joka saa neuvokkuudeellaan ja sinnikkyydellään kaivettua tietoja murhatusta tytöstä. Papin tytär paljastuu eroottiseksi tanssijaksi klubilla, jossa monet vaikutusvaltaiset ja tunnetut miehet vierailevat. Vaikuttaa siltä, että tytön väkivaltainen poikaystävä olisi syyllinen murhaan, mutta yllättäen ilmaantuu uusi epäily, joka työskentelee Ruotsissa ministeritasolla. Tällä välin Radion ajankohtaisohjelma onnistuu mustamaalaamaan Kvällpressenin toiminnan jutun yhteydessä ja Annika joutuu tästä syntipukiksi. Hän joutuu jättämään kesätyöpaikkansa ja vannoo vihaisena ettei kirjoita enää yhtään lehtiartikkelia. Pienen hermoloman jälkeen Annika palaa kotiin ja aloittaa kuitenkin omat tutkimuksensa. Paljastuu monimutkainen vyyhti, jossa mukana on salaista asekauppaa, vanhoja arkistoja ja monimutkaisia onnettomia yhteensattumia.

Kirjan henkilöhahmo Annika on jotenkin kliseinen. Nuori tyttö on tarmoa täynnä ja haluaa näyttää maailmalle että hän osaa seisoa omilla jaloillaan elämässä. Hän haluaa muuttaa pois pysyvästi pikkukaupungista ja saada hyvän uran. Ja tietysti mukana on myös poikaystävä joka ei tue Annikaa. Kuvaus tietysti osuu aika moneen naiseen oikeassakin elämässä, mutta ehkä odottaisin joskus hieman särmikkäämpää henkilöhahmoa. Luulen kuitenkin, että kirjailija on tässä tapauksessa panostanut enemmän itse tarinaan kuin henkilöhahmoon. Itse tarina kulkee ihan hyvin, vaikka siinäkin on tietyt kliseet nähtävissä. Jossain määrin kirja kuitenkin onnistuu olemaan kiinnostava, koska loppuratkaisu kiinnostaa ja kirja ei jää kesken. Mielestäni kirja myös loppuu hieman töksähtäen, vaikka lopussa olevat "uutiset" valaiset jatkotapahtumia. Pieniä yllätyksiäkin oli joukossa. Jostain syystä omat huomioni kiinnittyivät myös sellaisiin seikkoihin, joista huomaa että kirja ei ole uusi. Kaikki ei ollut ihan tätä päivää, mutta tällä ei tietenkään ole mitään väliä itse tarinan kannalta.

Todennäköisesti tulen lukemaan myös toisen Liza Marklundin kirjan, vaikka tämä ensimmäinen lukukokemus ei ihan vakuuttanut. Kirjat vaikuttavat sellaisilta, että niitä on mukava ja helppo lukea ajan kuluksi esimerkiksi matkustaessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti