Siirry pääsisältöön

Aloittelevan rikostoimittajan arkea

Liza Marklund
Studio Sex (1999)

Nyt sitten hieman vanhempaa kirjaa arvioon tällä kertaa. Liza Marklundin kirjat ovat jääneet minulta tähän saakka kokonaan lukematta. Olen ymmärtänyt että hänen rikoskirjansa ovat suosittuja Pohjoimaissa, joten oli jo korkea aika tutustua hänen tuotantoonsa. Studio sex on ajallisesti ensimmäinen romaani, joka kertoo rikostoimittaja Annika Bengtzonin elämästä.

Annika on kesätöissä Kvällpressenissä, kun hän saa kirjoitettavakseen nuoren tytön murhan. Annika on nuori ja innokas kesätoimittaja, joka saa neuvokkuudeellaan ja sinnikkyydellään kaivettua tietoja murhatusta tytöstä. Papin tytär paljastuu eroottiseksi tanssijaksi klubilla, jossa monet vaikutusvaltaiset ja tunnetut miehet vierailevat. Vaikuttaa siltä, että tytön väkivaltainen poikaystävä olisi syyllinen murhaan, mutta yllättäen ilmaantuu uusi epäily, joka työskentelee Ruotsissa ministeritasolla. Tällä välin Radion ajankohtaisohjelma onnistuu mustamaalaamaan Kvällpressenin toiminnan jutun yhteydessä ja Annika joutuu tästä syntipukiksi. Hän joutuu jättämään kesätyöpaikkansa ja vannoo vihaisena ettei kirjoita enää yhtään lehtiartikkelia. Pienen hermoloman jälkeen Annika palaa kotiin ja aloittaa kuitenkin omat tutkimuksensa. Paljastuu monimutkainen vyyhti, jossa mukana on salaista asekauppaa, vanhoja arkistoja ja monimutkaisia onnettomia yhteensattumia.

Kirjan henkilöhahmo Annika on jotenkin kliseinen. Nuori tyttö on tarmoa täynnä ja haluaa näyttää maailmalle että hän osaa seisoa omilla jaloillaan elämässä. Hän haluaa muuttaa pois pysyvästi pikkukaupungista ja saada hyvän uran. Ja tietysti mukana on myös poikaystävä joka ei tue Annikaa. Kuvaus tietysti osuu aika moneen naiseen oikeassakin elämässä, mutta ehkä odottaisin joskus hieman särmikkäämpää henkilöhahmoa. Luulen kuitenkin, että kirjailija on tässä tapauksessa panostanut enemmän itse tarinaan kuin henkilöhahmoon. Itse tarina kulkee ihan hyvin, vaikka siinäkin on tietyt kliseet nähtävissä. Jossain määrin kirja kuitenkin onnistuu olemaan kiinnostava, koska loppuratkaisu kiinnostaa ja kirja ei jää kesken. Mielestäni kirja myös loppuu hieman töksähtäen, vaikka lopussa olevat "uutiset" valaiset jatkotapahtumia. Pieniä yllätyksiäkin oli joukossa. Jostain syystä omat huomioni kiinnittyivät myös sellaisiin seikkoihin, joista huomaa että kirja ei ole uusi. Kaikki ei ollut ihan tätä päivää, mutta tällä ei tietenkään ole mitään väliä itse tarinan kannalta.

Todennäköisesti tulen lukemaan myös toisen Liza Marklundin kirjan, vaikka tämä ensimmäinen lukukokemus ei ihan vakuuttanut. Kirjat vaikuttavat sellaisilta, että niitä on mukava ja helppo lukea ajan kuluksi esimerkiksi matkustaessa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur